tiistai 18. joulukuuta 2012

Kaheksastoist luuku

Sillon ko mää oli sellane keskenkasvune, neulottii meijän kyläs melkei joka talos tämmösii kelloi villalankast joulukuusee. Soli joku muati sillo. Se jälkee mullon ollu näit kelloi aina muutama kuuses, punasii. Sillonko mul oli kissa, sitä varte laitoi ain yhre kello kuuse alaoksil et se sai heilutel ja kilisyttää sitä. Siäl o nimittäi kulkune sisäl. Kissan kynsis ja hampais kello kylläki kärsi vähä vaurioit. Se risa kissan kello oli mul mallina ko ny tein uuret kellot tulevaa kuuseeni. Nymmää halusi hoppeen väriset ko eihä kirkonkellot oikeestikkaa oo punasii vaa metallii ne o. Ystävä sano et kirkonkellot o kyl pronssiset, mut ei se haittaa, mää tykkään näist.

2 kommenttia:

  1. Onpa kivat joulukellot! Itsetehdyt joulukoristeet ovat niin kauniita ja persoonallisia!

    VastaaPoista
  2. Juu, minäkin muistan, että mummo noita kelloja värkkäs. Meilläkin taisi olla joka lapsella oma. Hopee on hyvä, parempi kuin pronssi. Ihan mitalleissakin.

    VastaaPoista

Saa kommentoira :)