Tännää o meen koulu joulujuhla. Nuariso- ja vappaa-ajaohjaajaks
opiskelevat pistävät taas parastaa ohjelmas. Viime vuan oli ainaki tosi
hiano ohjelma, sammaa tassoo orotettaa tänä vuanki. Ja
Enkeeliitaivaallausuinäi lauletaa iha varmast.
Tost virrest
tuli miälee, et onha mul näit enkuloit vaik e mikkää varsnaine niitte
kerrääjä olekkaa. Tämmöse enkulan sain kerra tyäkavereilt ko jäin pois
siit tyäpaikast iha joulu ja uure vuare välis. Tää o jotenki hyvi
persoonalline enkula, semmonen mun mukane. Mulle suajelusenkulaks se
annettiinki. Muutos sen pää kolahti johonki ja irtos. Joku olis sillo
voinu heittää sen roskii, mut mää e voinu. Mää hankei epoksiliimaa ja
korjasin se. Soonny kolhittu ja korjattu, vähä niinko omistajansa.
On ihan oikein, että enkeleillekin tulee kolhuja samallalla lailla kun ihmisillekin. Tai ehkei ihan samalla, mutta kuitenkin.
VastaaPoista