Tilinpäätöst ja uut alkuu kohre

Näi vuare lopus pruukataa tehrä jonkillaist tilinpäätöst menneest vuarest. Mul ei ny kyl o mittää kuvakavalkaarii väkerretyist töist, mut o niit valmistunu. Jokune.

Mitenkää tasast ei o elämä ollu, eli ei o ollu sit tylsääkää. Kaikellaist oon tehny, nähny, kuullu, tuntenu ja kokenu. Ystäviiki o menny ja tullu. Ja vaik kaik ei o iha menny niinku Römssöös ni yhtää ei karuta.

Niinko sanallasku sannoo, kaik mikä ei tapa, kasvattaa. Soon sit eri asia oonko mittää oppinu. Sen näkkee sit.

Ny lähretää kohti uut vuat ja sen kiamuroi. Valosel miälel. Nimittäi asioil o taipumus hoituu. Taval tai toisel.

Valosuut tua ainaski nää paperihärpäkkeet joit oon menneen syssyn väsänny. Täs liäriö mallises oon upotellu ekaks katiskaverkkoo paperimössöö ja sit kutonu puikoil paperilankast suka pääl. Sisäl tunkasi äskö se lamppusarja ko eile lupasi hakkee rautakaupast. Siin o 20 lamppuu, eikä oikee o hyvi aseteltu, mut ei sitä ny kaikkee täs häräs kerkii.

Tän toise tein jo aikasemmi syssyl. Siin o metallirenkaan pääl tehty tommosii lenkkei paperinauhast ja ne o kiinnitetty paperilankal virkkaamal. Lamppuje väri o parempi ko erellises, sihe olis tarvinnu kans tän väriset saara, mukko ei näi joulu jälkee o ennää paljoo valinna varraa.

Mää oon täs miättiny et pitäskö tehrä jonki sorti uurevuare luppaus tost kästyätarvikkeire hankinnast, ko tavaraa o kaapit väärälläns. Vaa taitaa ol aika vaikee homma, nääs ko loma jälkee alkaa tyäsäoppimine ja se tapahtuu muutamas oikee miälenkiintoses kästyäliikkees. Ni et jos mää sitte varovast luppaan et koitan eres vähä vähentää niire hankintaa...

Oikee hyvvää Uut Vuat kaikil! Olkaa varovaisii rakettein kans ja siivolla varsinki sen alkohoolin kans. Vaik tipato tammikuu alkaaki entise tyäkaveri mukkaa vast toine päivä tammikuut...

Joulujjatkoi

Nonni, ny o joulu onnellisest ohitte. Muksukki oli joulukyläs mont päivää ja vattat pinkeenä mää läheti ne sit ettempäi. Ittellekki jäi sevvert ruakaa yli etten o viä ruakakaupas käyny joulu jälkee. Enkä sen pualeen muuskaan kaupas.Huamen mää meinaan men, jos vaa kelit antaa myären. Iha rautakauppaa saak meinaa men. Kilometri päähä.

Ei muuton tullu yhtää suklaarasiaa joululahjaks. Soon hyvä. Kyl mää sai tarpeeks hiilihytraattii pippareistaki. Muuto tuli kyl oikee mukavast lahjoi. Lujettelen täs ny vaa näit kästöihi liittyvii. Likka oli tehny oikeen löyrön kirpparilt ko oli osunu kätteen vuonna 1955 painettu ristipistokirjontakirja. Sen se sit raaski antaa mulle. Ystävält tuli sit kaikemmoist mukavaa kans, Yks erikoise hiano lahja oli Piksotti, semmone kortintekijä erikoisvehje, jol voi leikat muatil kartonkii ja kohokuvioira ja kaikkee. Ja sit mää sain saippua ja paperi tekkoo varte savvasekottime. Se vaa o nii hyvä, et mää siirrä mun vanha sekottime toho askartelukäyttöö ja tän uure köökikäyttöö. Nii ja sit sain viä pikkusen vasaran kirjasirontaa varte. Nii et kyl mää luule olleeni kohtuullise kiltti noinniinku kästyäläisenäki, ko tälläi muistetaa.

Kyl mää koiti jottai lahjoi itekki tehä vaik toi koulunkäynti kyl haittas näit harrastuksii. Kaikist lahjoist e hokannu ottaa valokuvii ennenko ne meni pakettii, mut jottai sain pyyrystettyy linssin taa. Muksuil tein tämmöset sukat. Malli o Novitan talvi 2012 numerost hiuka muunneltu.

Koulus meil oli just enne joulujuhlaa valinnaisainere viikko. Mää öksyin taas kirjansirontakurssil ja sain aikaseks mm. nää muistikirjat muksuil. Päällyskankaat oon ite värjänny joskus viime vuasituhannel. Kirjoje koko o jottai 16 x 23 cm ja lehtii niist löytyy 60 kappaletta.

Likka näki joskus kesäl veljellens antamani koukutu patakintaa. Alko siin sitte hihkuun et hänki halluu semmose, joulupukilt. Saa ol oikee sääryttömä värine. No emmää löytäny, ristilline ihmine, ton sääryttömämpii värei kaapist ko nua o. Mut kelpas kummiski. Lanka o Novitan Isoveljee, sitä Colorii, joka o marinoitunu kaapis jokuse vuare.

Pojal o vähä uurempaa toi omas koros asumine ko likal. Sitä aatelle mää virkkasi sil Kauhava kankas-aita Muhku-lankast mato. Tuntu oleva mialuine, miätti, et mihe kohtaa huushollii hän se oikee ottas käyttöö. Eiköhä sil joskus käyttöö löyry. Matto halkasija o jottai 110 senttii.

Päiväkki o alkanu lyhenee. Isä pruukas sannoo, että Tapaninpäivän hulluki huamaa, et päivä o lyhempi. Tuumas sihe pääl, et ei sitä sit kukkaa muu huamaakkaa. Kyl mää meinaan silti huamen men sin rautakauppaa lamppui kattoon. O nääs yks rojekti keske...

Viimene luuku

Nysse on tääl, Joulu! Mää toivotan teil kaikil oikee hyvvää ja rauhallist Jouluu. Älkää kovi läträkkö alkohoolin kans, siit ei ylleens hyvvää seuraa. Olkaa ihmisiks, kohrelkaa läheisiänne niin ko itteenne toivositte kohreltavan. Mutta älkää häirikkö sellasia, jokka ei sitä halluu. Sitä se Joulurauha tarkottaa, sillai tullee kaikil hyvä miäli.

Kaheskymmeneskolmas luuku

Ny o neljäs arventtisunnuntai. Jouluun ei o ennää kavvaa aikaa.  Neljä kynttilää oon sytyttäny, tää viimene o ilon kynttilä.

Uure kynttilä mää ostin Hapitaaremessuilt ko oltii koulust Helsinkis opintoreissul. Se haisee vaniljalt vaikkei siin eres o valkeet, ja mul o koko aja semmone olo, et johonki o jääny jottai kakkuu syämät. Toi tassi kynttilöire al o joululahja tyänantajalt silt ajalt ko tein hommii yksityises tyäterveysvirmas Lahres. Ny sitä virmaa ei o ennää olemaskaa. Soon ostettu ja myyty ja ympätty isompaa tiäs montako kertaa sejjälkee. Parin tyäkaverin kans piretää viäl yhteyt vaik muutin siält poijes jo neljätoist vuat sitte. Oli mukava nährä ja parantaa mailmaa tänäki syssynä.

Voivoi, kyl o jännää, jouluun o ennää yks yä...

Kaheskymmenestoine luuku

Ko helmityäkurssil viime syssyn annettii ohje helmist koottuu lumihiutaleesee, ni mää vaa kattoin. Oli sevvert kinkkise näköne, et en ruvennu siä luakan metelis pähkäileen mite toi oikee syntyy. Aattelin, et katton sit koton. Nyssit vuare pääst mää kattoin. Jo alko valkenee ko aikani paperii pyäritteli. Tartti tehrä saman tiän kaks. Ko jos taivaast tullee yks lumihiutale ni ylleens siält tullee toinenki.

Kaheskymmenesensmäine luuku

Vanhaa aikaa tuatii joulukuusi jo Tuamaanpäivän sisäl. Jostai syyst tää homma o nykyää lykkääntyny lähemmäks jouluu, joillai peräti vast jouluaattoo. Samat ihmiset sit kiikuttaa kuuse koval kiiruul heti joulunpyhie jälkee roskiksee. Mää oon sitä miält, et jos kerra nährää nii kova vaiva, et koristellaa se nätiks ja kaikkee, ni kyl sitä nyt iha miälikses kattelee kavvemmanki. Mun kuusi tullee tännää tuppaa ja lähtee sit joskus Loppiaise tianoil poijes.

Kuusi o orotellu jo muutaman päivä sisäl pääsyy. Soon valittu mettänhoirollisest Ystävän mettäst. Tännää mää sen viritän. Tää tilkuist väsätty pikkukuusiki pääsee pramil, vaik sen "latvatähti" eli kello näyttääki vähä väsähtäneelt. Sillonko mää assuin Hollolas, ni mää sain tän ohjeen mun tilkkuopeltani. Tää o semmone ikivihree, tai oikeestaa ikimonivärine, ei kuihru, vaik päälyskello vähä lerputtaaki.

Kaheskymmenes luuku

Löysin netist ohjee rominotekniikal tehtäväst syrämmest. Siis semmosest kappaleest ko taittuu keskelt yheksänkymmene astee kulmaa ko keskelt kavennettaa koko aja. Kokkeilin sitä ensi Esiton pinkist virkkuulankast, eikä se näyttäny kauhee huanolt. Sit mää kokkeilin sitä ohkasest sukkalankast ja se näyttäs melkein sykkivä. Viäl mää kokkeilin sitä Novitan Kotiväest eikä sekkää paha ollu. Mää opetin tän tekkoo sit ohjaustoiminna ammattiossaamise näytöski paikallises kansalaisopistos. Mut nynne saa men kuusee.

Yheksästoist luuku

Raamatu mukkaa enne jouluu alko näkkyy itäsel taivaal suur tähti, jota sit sen ajan astrolookit läks seuraamaa ja löys  vastasyntynee Jeesukse yhre majatalo navetost. Siäl se makas kapaloisans elukoitte ruakintakaukalos, ko muual ei mahtunu kortteerii. Hoiturin mua sit ain käy järjen pääl sillon ko Jeesuslaps kuvataa ilma vaatteit sin kaukaloo. Ei sunkas ny kukkaa vastasyntynyt vavvaa ilman vaatteit pirä. Paleltuisha se. Eresvastuutont touhuu levittää tommost väärää ropakanraa lastehhoirost. 

Ton tarinan ison tähren takkii tähti on yks tärkee Joulun sympooli. Tään tähre mää tein koulun helmityäkurssil. Kuusee mennee tämäki.

Kaheksastoist luuku

Sillon ko mää oli sellane keskenkasvune, neulottii meijän kyläs melkei joka talos tämmösii kelloi villalankast joulukuusee. Soli joku muati sillo. Se jälkee mullon ollu näit kelloi aina muutama kuuses, punasii. Sillonko mul oli kissa, sitä varte laitoi ain yhre kello kuuse alaoksil et se sai heilutel ja kilisyttää sitä. Siäl o nimittäi kulkune sisäl. Kissan kynsis ja hampais kello kylläki kärsi vähä vaurioit. Se risa kissan kello oli mul mallina ko ny tein uuret kellot tulevaa kuuseeni. Nymmää halusi hoppeen väriset ko eihä kirkonkellot oikeestikkaa oo punasii vaa metallii ne o. Ystävä sano et kirkonkellot o kyl pronssiset, mut ei se haittaa, mää tykkään näist.

Seittemästoist luuku

Ny o Joulu jo nii lähel, et maatuskapukit pomppaa essii. Mää en eres muist kui vanhat nää o, ainaski kolkytvuat. Emmää muist sitäkää mist oon ne hankkinu, jostai Tampereelt soli. Mummiälest noli vaa nii hauskat ja mukavast vähä vanhan näköset, et ne iha väkisi kiipes kassii kaupas.  Tua isoin pukki o saanu matkan varrel vähä kolhuja ja haljennu, mut silti pysyny mukan.

Kuurestoist luuku

Tännää o jo kolmas arventti. Kyl se Joulu siält tullee. Tännää lisätää aikasempii kynttilöihi kolmas pallaa, rakkaurelle.

Uus kynttiläjalka kiipes kassii joskus 2000-luvun alus ko mää huseerasin vähä tual maa- ja kotitalousnaiste touhuis. Tää jalka o niitte yks myyntituate. Sillonko tää tuli markkinoil, mää ihastui sihe heti. Se vaa o nii jotenki sulavan malline. Ja valkosee jalkaa soppii minkä värine kynttilä vaa. Parrii täl ei kyl oo, mut ei se haittaa.

Viirestoist luuku

Tännää o meen koulu joulujuhla. Nuariso- ja vappaa-ajaohjaajaks opiskelevat pistävät taas parastaa ohjelmas. Viime vuan oli ainaki tosi hiano ohjelma, sammaa tassoo orotettaa tänä vuanki. Ja Enkeeliitaivaallausuinäi lauletaa iha varmast.

Tost virrest tuli miälee, et onha mul näit enkuloit vaik e mikkää varsnaine niitte kerrääjä olekkaa. Tämmöse enkulan sain kerra tyäkavereilt ko jäin pois siit tyäpaikast iha joulu ja uure vuare välis. Tää o jotenki hyvi persoonalline enkula, semmonen mun mukane. Mulle suajelusenkulaks se annettiinki. Muutos sen pää kolahti johonki ja irtos. Joku olis sillo voinu heittää sen roskii, mut mää e voinu. Mää hankei epoksiliimaa ja korjasin se. Soonny kolhittu ja korjattu, vähä niinko omistajansa.

Neljästoist luuku

Kui monel o tämmöne tilkkukäpy? Mää muista ko nää tuli muatii. Soli samoihi aikoihi ko Lahtee tuli Fapersee-näyttely joskus yheksäkytluvul. Vähä sejjälkee paikalline tilkkukilta piti näyttelyy Hollola kunnavvirastol ja siäl oli näit jos jonkillaisii. Niit alettii heti sannoo faperseemuniks. Mää kans tein näit sillon vaik kui mont, mut ne meni kaik lahjaks jonnekki, vaa tää yks jäi. Tää keikkuu Joulu aikaa ain mun köökisäni ikkuna eres.

Kolmastoist luuku

Tännää mun poika täyttää vuasii. Sillon ko se synty oli viäl perjantai. Mut ei mummiälest ollu mikkää epäonne päivä vaa päivasto. Oli hianoo pistää sil taas vähä pakettii postiin. Ko tiätää kui paljo o semmosii ihmisii jokkei saa lapsii, ni näi kahre lapse äitin tuntee olevans kyl onnenpekka. Oha siin paljo kasvatusvastuut kannettu, mut kyl neki o kasvattanu mua. Mää olisi varmaa paljo kurjempi tyyppi, jossei muksut olis mua kans omal tavallans kloosannu. Niija kyl se kasvattamine jatkuu erellee, molemmimpuali, taval tai toisel.



Ensmäisen joulunans Poika oli kuvis melkei yht punane ko joulunpunane haalarins. Tää o jo kakskytyks vuat vanha kuva.

Tännää o myäs Santta Luussian päivä. Sen kunniaks Helsinkis yks likkalaps pistetää kulkeen ympär kaupunkii kynttiläruunu pääs. Mää en kyl uskal kynttilöit päähäni laittaa. Hoitakoot sitä virkaa nää tuikut. Hankein ne sillon ko muuti tähä nykyseen kotooni ja halusin näi syssy- ja talvipimmeel vähä tunnelmoira. Elävää liäkkii o kiva kattel, koha vaa varjelee ettei tuli pääs leviään.

Kahestoist luuku

Viime vuan kävin meijän kylän joulutoril. Kaikellaist mukavaa oli myynnis ja kuaro laulo joululaului. Luuran ostin, ni saan sil kaik valepukit häätää tiähens.  Arvontaa oli iha pakko osallistuu ko joka arpa voitti. Toisel arval voiti kansio, joka tiätty opiskelijal pääs heti käyttöö. Toisel arval voiti pitkän pötkylä hoppee värisii palloi. Tommosii kuusee pistettävvii.  Ens vähä harmistuin ko en sillon kerra aatellu ikän sisäkuust hankkiikkaa. Tuli miäleen jopa et heitän roskiksee. Mutku noli nii mukavan hoppeisii ni en malttanu vaan tunki kaapin peräl. Onneks, ny sitte voin pistää ne kuusee. Mahtokoha tää sit kummiski ol se eka kerta mist sisäkuuse hankkimine tuli miälee...

Yhestoist luuku

Meil oli viime joulun erel talkoot koulul. Joku henkilökunnast oli hokannu, et ei sunkas käsi- ja taireteollisuusoppilaitokses voi ol joulukuusi, josson tiimarist valmiin ostetut koristeet. Helmityäkurssi sattu oleen just sammaa aikaa, ja meijät  kurssilaiset tiätenki höykytettii tekkeen kuusenkoristeit. Juu-u, koulun kuusee tuli tehtyy, mut ittel en sillon kerriinny tekkeen yhtää. Ny kerkesin, ko aloti jo elokuus. Tää o semmone samallaine tähti ko tein viime vuan koulul kaks. Ny tein ittel neljä. Putkihelmet o pujotettu 0,3 mm siimaan. Paksumpi ei mahru monnee kertaa helmist läpi ja ohkasempi o liian letkuu pujottelluu.

Kymmenes luuku

Mun äiti neulo joskus tämmösii tonttui ja anto niit sitte kaikil perikunna jäsenil joululahjaks. Mää tykkäsi omastani nii paljo, et tein niit viä lissää. Noitte putkiloitte sisäl o kaks paperimassapalloo, ylempi vähä piänempi ko alempi. Äitin versiois oli viä suu ja silmäkki kirjailtun. Mua vähä häiritti se kauhian levvee hymy. Niimmää sit purkasin ne vallan pois, enkä laittanu semmosia uusiinkaa tonttuihi. Kyl sitä saa jättää miälikuvituksellekki vähä tillaa. Vaihtelee laki ja kaulahuivi asentoo, semmoset kertoo iha tarpeeks kunki tontu miälialast. Väkisihymy o ainaki kauhia pittää, senny tiätää jokkikine.

Yheksäs luuku

Ny o jo toinen arventti. Kyl se Joulu siält tullee. Ny sytytettää toine kynttilä, rauhan kynttilä.

Ton toise kynttiläjallaan oon saanu joskus yhelt koulukaverilt keskikouluaikaa synttärilahjaks. Oli nii hiano lahja, et mää en oikee tiänny mitä olsin sanonu. Nykko tiijän et se o oikee suomalaise käsi- ja taireteollisuure historiaa, Timo Sarpanevan suunnittelema Festivo vuarelt 1966, ni arvostan sitä viä enempi. Mut ei siin o mittää Sarpanevan kaiverruksii, et ei se nii kauhee arvokas o, et tarttis lukkojen taa laittaa. Silki o kans pari kaapis. Nää kynttiläjallaat o tärkeet ko tullee sähkökatko. Silt varalt mää pirän näis ain kynttilänpätkii ja säilytän ne semmoses paikas et löyrän pimmeeski käsikopelol. Tapanin myrskyn jälkee nää oli erityise tärkeet pari päivää.

Kaheksas luuku

Tännää o Sipeliukse ja suamalaise musiiki päivä. Mul tuli heti siit miälee mun vanha kansakoulun laulukirja. Siin ei oo ennää kansii jäljel eikä kaikkii sivuikaa, mut säilyttää se silti täytyy. Siit o opeteltu monta kivvaa lauluu. Täl sivul o Sipeliukse säveltämä "En etsi valtaa loistoa..." Soon mun lempijoululauluni. Tykkään monist muistaki Jannen piiseist. Noon monet sellasii, et iha pala nousee kurkkuun, nii hianoi.

Seittemäs luuku

Tilkkuranssin sain joskus yhelt tilkkukaverilt Hollolas. Täs o kauhee homma et saa ranssin pysymää pyäreen, tarttee täyttää noi putkilot tosi tiukkaa. Toiset laittaa sin sisäl rautalankat tueks asiaa helpottaakses, mut täs ei niit o. En olis ikinä viittiny itte nii tiukkaan niit tunkee, vaik tykkäsinki mallist. Onneks sain tän lahjaks, nysse koristaa mun eteistäni joulunaikaa.

Kuures luuku

Tännää Suami täyttää yheksäkytviis vuat. Suamelliput nostetaa tankoihi, ja syystä. Ku aattelee mitä kaikkee mun isä ja muut sorankäyneet miähet ja naiset sekä kotirintaman ihmiset o joutunu sillon tekkeen ja kokkeen, jotta me saaraan nyt ellää täs omas maas, nii kyl hiljaseks vettää. Nostan hattuu heille, ja korkeelle.

Tähä kohtaa mää laulasin Vinlanrian, jos se vaa olis teknisest mahollist. Mutku ei oo ni käykää kuuntelemas se juutuupis. Siäl o mont versioo. Eikä Kuasmase Sakken o niist huanoin.

Mul ei o lipputankoo, mut jonkillaist Suamellippuu koiti siit hualimat tehrä. Piti tehrä sil tankoki mut asiakas ehti ensi. Tää o nimittäi yks koulutehtävä, asiakastyä. Kaks opintoviikkoo piti tähä kuluttaa ja kyl o kulunukki. Taas tuli torennettuu usevammanki kerra se väittämä ko "mikkää käsityä ei o kunnol tehty jollei sitä o vähintäs kertaallens jostai kohtaa purettu". Ja iha Suamen lakiaki on tarvinnu lukkee et tullee oikeellaine.

Viires luuku

Ko mun Tytär oli sellane keskenkasvune, siin kymmene korvil, se kävi maalaamas porsliinii kansalaisopiston piiris. Mun koton oli ain kuuses ollu korkeel semmosii hianoi lasikelloi, joita varjeltii kauheest ettei nolis rikkoontunu. Mää halusi ommaa kuusee semmosii kans. Lasisii ei ollu löytyny, mut likka löysi porsliinisii valkosii piirin opelt. Ne se maalas sitte iha oma mau mukkaa ja joka perheenjäsenel oma. Täs mun kellosani on toisel pualel kissa ja toisel koira. Iha varmaa tiatoo siit, kumpi o kumpi ei o.

Neljäs luuku

Mää enno mikkää enkulaihmine, mutt kyl ne siivekkäät joulun sanomaan kuuluu. Tää piäni keramiikkaenkula tuli vastaa joskus jossai ja pyys nätisti pääst mukkaa. Vaik täl enkulal on jo jokune vuas ikkää, ni kuuses se ei o viä oikeen päässy oleen. Tänä joulun se siäl aikoo lentää, yläoksil. Tavallisest se sukkii siipiää verstashuaneeni suunnittelutaulun tianoil.

Kolmas luuku

Joskus pikkulikkana mää sain mun siskoni silloselt anopilt tämmöset piänet joulutontut. Soli ne itte tehny. Se osas kaikkee näprät, ko soli alakoulun ope. Mää ihmettelin kauheest kui mää tämmöset sain. Ei näil voinu leikkii eikä mittää. Nää o iha aikuistemmoiset koristeet. Siit lähtie mää oon pitäny näit ko kultamunnaa. Nää vahtii mun kotonani joka joulu, että kaik o ihmisiks.

Toine luuku

Tännää o ensmmäine arventti. Kirkois lauletaa hoosiannaataavetinpoikaa. Yks kynttilä sytytettää ensmäise arventin merkiks, toivon kynttilä.

Kynttilänjalka o ikivanha, oon periny sen kottooni. Äiti sai sen omast korostans ja sen pohjas o kirjaimet HV. Ne o mun mummuni nimikirjaimet, ei siis mittää muut tarkot. Jallaalle on pariki. Kaimmar hän on ne sit Tampereelt tuanu aikanans. Mukulana jouruin näit ain kiillottaan ja kaikkii muitki hoppeit, vaik en tykänny siit hommast kauhiast. Mut mää varmaan tein sen kummiski kohtuullisest ko äiti ain pani sen mun hommakseni. Mut näil jalloil kävi vähä ohrasest. Nää ei nimittäi ol mittää oikeet umpihoppeet, vaa sillä hinkkaamisel alla oleva pronssi alko tul näkyvii. Ny nää o aika kulunee näköset, mut mää tykkään näist silti. Ne o ain esil mun makkarin senkin pääl.

Joulukalenterin ensmmäine luuku

Soonny joulukuu. Uure ploki kunniaks mää alotan joulukalenteril. Tää o tämmöne juttu ko mää oon suunnitellu jo hetke aikaa ja koonnukki pitki syssyy. Semmosii joulusii juttui ko mun kottoo löytyy.


Nykyses, ikiomas korisani mulla ei o viä lainkaa seissy perinteist joulukuust sisäll. Takakuistil kyl, sellane piäni pöytäkuusi valoil. Viime joulun sain kurssikaveriltani lahjaks tämmöse kuusee laitettavan olkitähren.

Tähti o hiano, mut harmittelin, ettei mul ollu paikkaa min mää sen laitan esil. Siit alko muhia pääs ajatus. Alkusyssyst se ajatus sai muaron. Mää päätin, et tänä vuan mulle tullee ihka oikee joulukuusi. Aito havuntuaksune, Ystävän mettäst hartaurel valittu, ei mikkää muavitrötö. Sellane, jonka neulasii löytyy viä juhannussiivouksesaki. Siispä tuumast toimee ja lissää kuusenkoristeit vässäämää ja hankkimaa...

Muutto

Vartokkaa ny vähä ko mää saan tääl kaik oortellii... kuuvvaihtees alkaa Joulukalenteri.