Artesaani ja hoituri, jolla vasuri heiluu. Ommii polkui tallaava kahre aikuse lapse äiti Läns-Suamest.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Kaheksastoist luuku
Sillon ko mää oli sellane keskenkasvune, neulottii meijän kyläs melkei
joka talos tämmösii kelloi villalankast joulukuusee. Soli joku muati
sillo. Se jälkee mullon ollu näit kelloi aina muutama kuuses, punasii.
Sillonko mul oli kissa, sitä varte laitoi ain yhre kello kuuse alaoksil
et se sai heilutel ja kilisyttää sitä. Siäl o nimittäi kulkune sisäl.
Kissan kynsis ja hampais kello kylläki kärsi vähä vaurioit. Se risa
kissan kello oli mul mallina ko ny tein uuret kellot tulevaa kuuseeni.
Nymmää halusi hoppeen väriset ko eihä kirkonkellot oikeestikkaa oo
punasii vaa metallii ne o. Ystävä sano et kirkonkellot o kyl pronssiset,
mut ei se haittaa, mää tykkään näist.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa kivat joulukellot! Itsetehdyt joulukoristeet ovat niin kauniita ja persoonallisia!
VastaaPoistaJuu, minäkin muistan, että mummo noita kelloja värkkäs. Meilläkin taisi olla joka lapsella oma. Hopee on hyvä, parempi kuin pronssi. Ihan mitalleissakin.
VastaaPoista