Joulujjatkoi

Nonni, ny o joulu onnellisest ohitte. Muksukki oli joulukyläs mont päivää ja vattat pinkeenä mää läheti ne sit ettempäi. Ittellekki jäi sevvert ruakaa yli etten o viä ruakakaupas käyny joulu jälkee. Enkä sen pualeen muuskaan kaupas.Huamen mää meinaan men, jos vaa kelit antaa myären. Iha rautakauppaa saak meinaa men. Kilometri päähä.

Ei muuton tullu yhtää suklaarasiaa joululahjaks. Soon hyvä. Kyl mää sai tarpeeks hiilihytraattii pippareistaki. Muuto tuli kyl oikee mukavast lahjoi. Lujettelen täs ny vaa näit kästöihi liittyvii. Likka oli tehny oikeen löyrön kirpparilt ko oli osunu kätteen vuonna 1955 painettu ristipistokirjontakirja. Sen se sit raaski antaa mulle. Ystävält tuli sit kaikemmoist mukavaa kans, Yks erikoise hiano lahja oli Piksotti, semmone kortintekijä erikoisvehje, jol voi leikat muatil kartonkii ja kohokuvioira ja kaikkee. Ja sit mää sain saippua ja paperi tekkoo varte savvasekottime. Se vaa o nii hyvä, et mää siirrä mun vanha sekottime toho askartelukäyttöö ja tän uure köökikäyttöö. Nii ja sit sain viä pikkusen vasaran kirjasirontaa varte. Nii et kyl mää luule olleeni kohtuullise kiltti noinniinku kästyäläisenäki, ko tälläi muistetaa.

Kyl mää koiti jottai lahjoi itekki tehä vaik toi koulunkäynti kyl haittas näit harrastuksii. Kaikist lahjoist e hokannu ottaa valokuvii ennenko ne meni pakettii, mut jottai sain pyyrystettyy linssin taa. Muksuil tein tämmöset sukat. Malli o Novitan talvi 2012 numerost hiuka muunneltu.

Koulus meil oli just enne joulujuhlaa valinnaisainere viikko. Mää öksyin taas kirjansirontakurssil ja sain aikaseks mm. nää muistikirjat muksuil. Päällyskankaat oon ite värjänny joskus viime vuasituhannel. Kirjoje koko o jottai 16 x 23 cm ja lehtii niist löytyy 60 kappaletta.

Likka näki joskus kesäl veljellens antamani koukutu patakintaa. Alko siin sitte hihkuun et hänki halluu semmose, joulupukilt. Saa ol oikee sääryttömä värine. No emmää löytäny, ristilline ihmine, ton sääryttömämpii värei kaapist ko nua o. Mut kelpas kummiski. Lanka o Novitan Isoveljee, sitä Colorii, joka o marinoitunu kaapis jokuse vuare.

Pojal o vähä uurempaa toi omas koros asumine ko likal. Sitä aatelle mää virkkasi sil Kauhava kankas-aita Muhku-lankast mato. Tuntu oleva mialuine, miätti, et mihe kohtaa huushollii hän se oikee ottas käyttöö. Eiköhä sil joskus käyttöö löyry. Matto halkasija o jottai 110 senttii.

Päiväkki o alkanu lyhenee. Isä pruukas sannoo, että Tapaninpäivän hulluki huamaa, et päivä o lyhempi. Tuumas sihe pääl, et ei sitä sit kukkaa muu huamaakkaa. Kyl mää meinaan silti huamen men sin rautakauppaa lamppui kattoon. O nääs yks rojekti keske...