Kuures luuku

Tännää Suami täyttää yheksäkytviis vuat. Suamelliput nostetaa tankoihi, ja syystä. Ku aattelee mitä kaikkee mun isä ja muut sorankäyneet miähet ja naiset sekä kotirintaman ihmiset o joutunu sillon tekkeen ja kokkeen, jotta me saaraan nyt ellää täs omas maas, nii kyl hiljaseks vettää. Nostan hattuu heille, ja korkeelle.

Tähä kohtaa mää laulasin Vinlanrian, jos se vaa olis teknisest mahollist. Mutku ei oo ni käykää kuuntelemas se juutuupis. Siäl o mont versioo. Eikä Kuasmase Sakken o niist huanoin.

Mul ei o lipputankoo, mut jonkillaist Suamellippuu koiti siit hualimat tehrä. Piti tehrä sil tankoki mut asiakas ehti ensi. Tää o nimittäi yks koulutehtävä, asiakastyä. Kaks opintoviikkoo piti tähä kuluttaa ja kyl o kulunukki. Taas tuli torennettuu usevammanki kerra se väittämä ko "mikkää käsityä ei o kunnol tehty jollei sitä o vähintäs kertaallens jostai kohtaa purettu". Ja iha Suamen lakiaki on tarvinnu lukkee et tullee oikeellaine.