Hyvvää Itteppäisyyspäivää!

Juhlan kunniaks mää sain mustikkajäätelöö, mmmjau!

Kevytmetallivanteet

Juuei, kyl mää henkis oon. Joskus elämä vaa pyssäyttää nii, et siin jää ploki päivittämiset toiseks. Nymmää oon pikkuhiljaa toipumas tost pyssäyksest. Mut ei siit sen enempää, ei men likasii yksityiskohtii. Sikses hyvä pyssäys, ettei mun käret sentäs iha valla pysänny. Jottai sain aikaseks.

Viimeks oon värkänny ittelleni kevytmetallivanteet. Meinaa ko iskee menovaihre päälle nii sit mennää. Ja välineet pittää olla sen mukaset. Aikaa vaa meni nii ruakottomasti, et ihme ko yleens valmistu.

Malli on nimeltää pölykapselilaukku Tölkkidesign-kirjasta, mut siin ei vuarist puhuttu mitää. Sen kans mää taistelinki iha riittämii. Mut kyl se siä o. Ei puttoo köyhä hoituri vähät rahat hukkaa.

Lanka o Esiton virkkuulankaa. Tuan ketjun oon ostanut pikasuutarilt joskus viime vuasituhannel jottai toist laukkuu varte, mut jota ei ikinä tullu tehtyy. Pölykapselie keskustat o kajatölki pohjat. Kaljamerkkii en muist, vai liäkö ollu siirerii tai karpalolonkeroo. Reijät pohjiin tein reikäpihreil, nahkapaska ei tohon metalliin oikeen kykene, ko soon tehty pehmeit materiaalei varte. Tai jos kykenee, nii voi kyl men piloille. Isot 10 mm välilenkit, joil yhristin ketjun laukkuun tilasin Helmiq:uusta. Panin niit neljä kappalet joka kohtaa, ettei sit vaa prakaa.

 

Nonni, eiköhä sen laukun kattelemine jo piisaa, maukasi mun nykyine asuinkumppanini Manta, melkei kahreksankuine kissaneiti.

Pelleriini

Mullon ollu jonku aikaa yks rojekti meneillää. Nimittäi lankavaraston piänentämine. Kästyäkaverit kiitettävästi kuskas niitä taannoi kotionsa, mut viä jäi aika lailla keriä kaappii. Emmää muute semmosee olis ruvennu, mukko ei voi ennää uusii lankoi ostaa, ko ei mahru kaappii. No, tää rojekti tekkee sit sen, et tarttee soveltaa kiinnostavii mallei näihi ommii lankavarastoihi.

Viime syssyn Novita-lehres oli mukavan näköne melkei pyäree hartiahuivi, joka vaikutti semmoselt, et pysyis hyvi hartioil piänes kulvuski. Eiku komppaamaa lankavarastoo. Siält löyty Novitan Nallee ja Rosee sekä Sandnesi Alpakkaa. Niist aloti virkkaamaa. Virkkasi virkkasi, ja kyllästyin. Tyä jäi lepään syräntalveks (lue: unohrin kaappii). Kevvään korval mul tullee ain semmone virkkuuhimo, ja yllätysyllätys, muistin keskeneräsen teelmykseni. Kaivelin sen esil ja sit vaa virkkasivirkkasivirkkasi. Lopputuloksen oli melkei ympyrä. Tämmöst pyäreet hartiahuivii tavataan hianommi sannoo pelleriiniks. Vaik ne o kyl usseemmi vaa iha hartiat peittävii. Mun versio o maksikokkoo, ni pyssyy käsivarrekki lämpösinä.

 

Tol pihaukol huivi o pikkase liia iso.

 

Tält se näyttää noinniinku pujettun.

 

Nonnii, ny tuli pinkki-liiloi lankoi käytettyy kuure ja puale kerä verra. Vastapainoks kerro keltase tarina. Ko mää asui 80-luvul Tampereel Linnaimmaal, ni siäl oli semmone piäni puistomettikkö, jonka maa oli kevväisi iha keltasenaa kukkii, keltavuakkoi. Erityisest mettikkö jäi miälee sinä kevväänä, ko mun piti himmata töist, jottei esikoine syntyis liia aikaseen. Siäl mettikös mää ain kävellä hissutteli ja ihmetteli vuakkoi, joit en ollu missään muual nähny enne. Sillo mää aatteli, et jos joskus o mahollisuus, ni mää kyl istutan niit ommaa pihhaa jos vaa alvun jostai saa. Viime syssyn mää vihroi hokasi keltavuakon taimet Viherpeukalost. Tilasin, ja tuli tilattuu muutaki kukkast. Vaa ne muut ei lähteny, liäkö syy liia vähälumises talves. Mut kaks kolmest keltavuakost lähti. On ne vaa nii auronkoisii kukkasii.

Hiitolalaist

Moon jo piremmä aikaa suunnitellu opettelevani hiitolalaise suka malli. Nyssitte kaivoi kuuklesta sen ohjee ja aloi väsään. Mut en iha malli mukkaa, vaa pääti kokkeil sitä tällä omintakkeisel raitamallil. Sain jo eka suka valmiiks ko huamasi, et tää onki kivaa, mää halluun täst pitkät sukat. Nii mää sit purin koko suka ja aloti alust. Hetke aikaa sain pähkäil kavennuste kans, mut selvisi niist, ko muistin ol tarkkana. Tämmöset oli sit lopputuloksena.

Afriikkalaist

Serkkulikka yllätti mut taannoi vaatimal et mun tarttee opettaa sitä virkkaan afriikkalaist kukkast. Serkkulikka ei o mikkää erityise harjaantunu virkkaamaa ja virkkaamise perussanastoki o melko lailla hakusesa, mut oti haastee vastaa. Aika tovi siin meni ja serkkulika ääni nousi tämän tuast ja välil vänkättii nii maan perusteellisest. Mut kyl se yhre kukkase sai tehtyy. Siippans oli koko aja viäreises kammaris iha hiljaa ja totes sit tyäruppeeman pää et kyl sää Tii oot sit kärsivälline ihmine.

Sitte me kuuklattii netist kaikkee mitä tuli essii näist kukkasist tehtyn. Silmii osu pyäränsatulansuajus. Mollaa menos ens kesän vähä semmosel piremmäl pyärälenkil ja siäl o käytös vuakrapyärät ja koko lössil o samammoiset. Oman pyärän ko säätää ekana päivänä ittellens sopivaks ni solis kiva erottaa muist. Me kekattii et tehräänki tommoset suajat ommii pyäriimme. Irea oli melko huikee, varsinki serkkulikan virkkuukokemuksel. No, aikaa kulu ja välil oli koko pyäräilysuunnitelma jäisä, mut sit täsä kevväämmäl mää pääti ruvet sitä suajaa värkkään. Kaivoin kaapin perält kaik Novita Tenneseet ja virkkuukouku ja tämmöne oli tuloksen.

Sit mää sovelsi sihe viä reunat ja aseti koekäyttöö.

Saas nährä tulleeko käytettyy. Ja saako serkkulikka ommaansa värkättyy. Sen aika taitaa ny kyl men sihe ko se möyrii pihasans preesens pystös...

Nallein syntyvyys noussu

Tänä viikolloppun mää oon ollu taas välil nois artesaanihommis. Kankaampään opistol pirettii Kookäti (eli Kankaanpään Opiston Ohjaavat KÄdenTaitajat) kevätseminaari ja mää opeti siäl nallentekkoo. Tarkotuksen oli tehrä liikkuvanivelisii nallei kiärrätysmateriaalist tai jostai vastaavast. Myäs oli lupa valmistaa keskeneräsii nallei valmiiks.

Etukättee mää aatteli, et kuinkaha lainkaa saaraa nallei tehtyy nii piänes ajas, ko alotettii lavvantain vast pualelt päivi ja tännää lopetettii jo päiväkaffeel. Mut kyl oli nii aikavaa väkkee mun oppilaani, et kertkaikkiaa. Melkei kaikki sai nallens jo iha nallen näkösiks. Yks oli nii noppee, ette mää kerriinny sen nallest saamaa kuvvaakaa, ko hän läks jo lavvantain poijeski. Moni sai nallens ristittyyki, mut kaikkie nimmii mää en kyl muist.

Täs ny o kummiski ekana Eijan nalle. Soon valmistettu vanhast villakankastakist, tassut o nahkaa. Nappi rinnas merkkaa sitä, et nalle o ehtaa kiärrätysmateriaalii.

Tää o kans Eijan nalle, mut eri Eija. Nallen nahka o kans vanhast ulsterist. Tassuis o sama kankas, mut vääri puali. Hänel ehrittii tekkeen huiviki kaulaa.

Tää o Kallenalle, noi kymmene vuat sitte keske jääny antiikkinalle. Täl kurssil hän vihron synty.

Reino sai nimens ruurullisest kankaast. Mun Anne-nalleni oli kauhia kiinnostunu Reinon valmistumisest ja syntymisest, liäkö siin ollu jottai veromoneja ilmas. Tuli Anne silti mun kansani kottii, mut mist sitä sit tiätää jos se vaik lähtee viä Reinon perrää Pohojammaal.

Tän kaverin nimmee en muist mut ammati kyl. Hän o nimittäi ammatiltaa naistemmiäs. Kuanoki o vähä vinos ko o saanu joskus hiukka köniis jossai tanssilava takan naisjuttuje tähre. Materiaali o vanhaa varkkuu, etuperi ja nuripperi.

Paulan nalle o kans varkust, punasest. Täs kuvas hän o vähä viä keske.

Samoi jäi hiukka keske Helenan nalle, mut tän kuvanottamise jälkee nalle valmistu pikavauhtii.

Kaija oli ottanu hommaksee oikee isomman tyä. Hän alko tekkeen krimiturkist nallee käsi ompelemal. Se ei sit valmistunukkaa iha sammaa tahtii ko muut, haasteellise materiaali takkii. Mut mää lupasi antaa lisäopetust tekijäl, ni kyl se siit viä valmiiks tullee tämäki nallukaine.

Täs kuvas o ny koko ryhmärämä, kaik mikkä kykeni istuun. Eturivis oleva punane nalle on mun oma Elli, jota mää oon ny väsänny jo kolmel kurssil. Eikä o viäkää valmis. Open aika ku mennee johonki muuhu ko oman nallen tekkoon. Mut ei se mittää ko vaa o mukavaa. Ja täl kurssil oli.

Uus tyämaa

Huamenaamuna mää alotan uures tyäpaikas hoiturina. Tyämaa muuttuu Pirkammaalt Pohjois-Satakuntaa. Tyäkenkät, vähä kulahtanneet, mut hyvät jalkaa, sukat ja tyänantajalt saatu pussukka orottaa jo aamuvarhasta lähtöö.

Vähä jänskättää.