sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Nallein syntyvyys noussu

Tänä viikolloppun mää oon ollu taas välil nois artesaanihommis. Kankaampään opistol pirettii Kookäti (eli Kankaanpään Opiston Ohjaavat KÄdenTaitajat) kevätseminaari ja mää opeti siäl nallentekkoo. Tarkotuksen oli tehrä liikkuvanivelisii nallei kiärrätysmateriaalist tai jostai vastaavast. Myäs oli lupa valmistaa keskeneräsii nallei valmiiks.

Etukättee mää aatteli, et kuinkaha lainkaa saaraa nallei tehtyy nii piänes ajas, ko alotettii lavvantain vast pualelt päivi ja tännää lopetettii jo päiväkaffeel. Mut kyl oli nii aikavaa väkkee mun oppilaani, et kertkaikkiaa. Melkei kaikki sai nallens jo iha nallen näkösiks. Yks oli nii noppee, ette mää kerriinny sen nallest saamaa kuvvaakaa, ko hän läks jo lavvantain poijeski. Moni sai nallens ristittyyki, mut kaikkie nimmii mää en kyl muist.

Täs ny o kummiski ekana Eijan nalle. Soon valmistettu vanhast villakankastakist, tassut o nahkaa. Nappi rinnas merkkaa sitä, et nalle o ehtaa kiärrätysmateriaalii.

Tää o kans Eijan nalle, mut eri Eija. Nallen nahka o kans vanhast ulsterist. Tassuis o sama kankas, mut vääri puali. Hänel ehrittii tekkeen huiviki kaulaa.

Tää o Kallenalle, noi kymmene vuat sitte keske jääny antiikkinalle. Täl kurssil hän vihron synty.


Reino sai nimens ruurullisest kankaast. Mun Anne-nalleni oli kauhia kiinnostunu Reinon valmistumisest ja syntymisest, liäkö siin ollu jottai veromoneja ilmas. Tuli Anne silti mun kansani kottii, mut mist sitä sit tiätää jos se vaik lähtee viä Reinon perrää Pohojammaal.

Tän kaverin nimmee en muist mut ammati kyl. Hän o nimittäi ammatiltaa naistemmiäs. Kuanoki o vähä vinos ko o saanu joskus hiukka köniis jossai tanssilava takan naisjuttuje tähre. Materiaali o vanhaa varkkuu, etuperi ja nuripperi.

Paulan nalle o kans varkust, punasest. Täs kuvas hän o vähä viä keske.



Samoi jäi hiukka keske Helenan nalle, mut tän kuvanottamise jälkee nalle valmistu pikavauhtii.

Kaija oli ottanu hommaksee oikee isomman tyä. Hän alko tekkeen krimiturkist nallee käsi ompelemal. Se ei sit valmistunukkaa iha sammaa tahtii ko muut, haasteellise materiaali takkii. Mut mää lupasi antaa lisäopetust tekijäl, ni kyl se siit viä valmiiks tullee tämäki nallukaine.

Täs kuvas o ny koko ryhmärämä, kaik mikkä kykeni istuun. Eturivis oleva punane nalle on mun oma Elli, jota mää oon ny väsänny jo kolmel kurssil. Eikä o viäkää valmis. Open aika ku mennee johonki muuhu ko oman nallen tekkoon. Mut ei se mittää ko vaa o mukavaa. Ja täl kurssil oli.

9 kommenttia:

  1. voi miten kivoja nalleja. hauska idea käyttää vanhat villakankaat nalleihin. minullakin on vanha villakankainen talvitakki, josta saisi vaikka mitä, jos vaan raskisi pilkota sen. äiti ompeli sen minulle noin 30 vuotta sitten

    VastaaPoista
  2. Kylläpä on ihana nallekatras ♥

    VastaaPoista
  3. Aika monelle olet ollut kätilönä. Nalleista on tullut hyvin persoonallisia, kun ne on tehty kuka mistäkin kankaasta. Sinu Annea öuulin ensin kyllä norsuksi, mutta olin vilkaissut ihan nopeasti sivusilmällä. Paremmin katsottuna se onkin ihan selvä ja sievä nalle. Reino sen vie, usko pois.

    VastaaPoista
  4. Onpa upea nalle potretti, kaikki niin suloisen näköisiä!

    VastaaPoista
  5. Peikko tykkää karhuista :) Se keltainen on jotenkin ylisoma.

    VastaaPoista
  6. Reino -nallessa on jotain hellyyttävää. Keskeneräset näyttää vähä ulkoavaruudesta saapuneilta. :)

    VastaaPoista
  7. Kertakaikkiaan, mitä ihanuuksia!! Kellertävä muistuttaa omaa 47 vuotta vanhaa nalleani, komppaan sitä! Kaikki muutkin ovat söpöjö. Mitä osaamista teillä onkaan!

    VastaaPoista

Saa kommentoira :)