Afriikkalaist

Serkkulikka yllätti mut taannoi vaatimal et mun tarttee opettaa sitä virkkaan afriikkalaist kukkast. Serkkulikka ei o mikkää erityise harjaantunu virkkaamaa ja virkkaamise perussanastoki o melko lailla hakusesa, mut oti haastee vastaa. Aika tovi siin meni ja serkkulika ääni nousi tämän tuast ja välil vänkättii nii maan perusteellisest. Mut kyl se yhre kukkase sai tehtyy. Siippans oli koko aja viäreises kammaris iha hiljaa ja totes sit tyäruppeeman pää et kyl sää Tii oot sit kärsivälline ihmine.

Sitte me kuuklattii netist kaikkee mitä tuli essii näist kukkasist tehtyn. Silmii osu pyäränsatulansuajus. Mollaa menos ens kesän vähä semmosel piremmäl pyärälenkil ja siäl o käytös vuakrapyärät ja koko lössil o samammoiset. Oman pyärän ko säätää ekana päivänä ittellens sopivaks ni solis kiva erottaa muist. Me kekattii et tehräänki tommoset suajat ommii pyäriimme. Irea oli melko huikee, varsinki serkkulikan virkkuukokemuksel. No, aikaa kulu ja välil oli koko pyäräilysuunnitelma jäisä, mut sit täsä kevväämmäl mää pääti ruvet sitä suajaa värkkään. Kaivoin kaapin perält kaik Novita Tenneseet ja virkkuukouku ja tämmöne oli tuloksen.

Sit mää sovelsi sihe viä reunat ja aseti koekäyttöö.

Saas nährä tulleeko käytettyy. Ja saako serkkulikka ommaansa värkättyy. Sen aika taitaa ny kyl men sihe ko se möyrii pihasans preesens pystös...