Uus tyämaa

Huamenaamuna mää alotan uures tyäpaikas hoiturina. Tyämaa muuttuu Pirkammaalt Pohjois-Satakuntaa. Tyäkenkät, vähä kulahtanneet, mut hyvät jalkaa, sukat ja tyänantajalt saatu pussukka orottaa jo aamuvarhasta lähtöö.

Vähä jänskättää.

Hätäapuvälinettä

Moon täs murehtinu koko syssy ja talve et kui mää saisi tota lankavarastoo vähä piänemmäks. Ommeinaa kaapit nii täyn, ettei kehtaa uut lankaa ostaa. Ei aut muu ko keksii sellasii värkkäyksii et kulluis vaa varastolankat muttei tarttis ostaa uut. Sillä miälel täsä nyssit oon koittanu ellää, vähä niinko joka kantil.

Mun vanha rakas ooppelini o palvellu mua uskollisesti toistakymmentä vuatta. Soon auliisti toiminu nii muuttoauton ko maatalouskuljetuksiski. Mukana o lähestulkoo ain kulkenu jottai hätäapuvälinettäki, siretarpeit ja viltti ja semmosta. Vaik kaikeks onneks ennoo niit pahemmi tiän pääl tarvinnu. Mut viime syssyn tään vanha uskollise huallot rupes olleen melkeistä kalleempii ko itte auto arvo. Ja viakki oli semmosii, et rupes vähä arveluttaan sillä kulku. Nii mää sitte meni autokauppiaan kans jutteleen. Ja sekös jutteli mun kans oikee miälelläns. Tuloksen oli, et mää rupesi ajjaa uurel ooppelil, semmosel lintueläimel, sorsal. Mukko mää oon vähä semmost hittaasti syttyvää sorttii ja  pitkään tutkiskelevaine, ni mää en arvaa sitä viä sannoo rakkaaks enkä uskolliseks. Mut kyl mää kovasti koitan posetiivisesti sihe suhtautuu. Vaik soon paljo vaaleempiki ko vanha uskolline oli.

Jotta mää soppeutusi paremmi uutee autoo ja se muhu, ni mää pääti tehrä sihe uure hätäapuvilti. Vanhas uskollises oliki vaa semmone varahätävara, jostai kirpparilt löyretty, joka ei punaselt väriltää yhtää soveltunu tähä uutee vaaleesee auto värrii. Nii mää sit kaivoi kaapist iso pussillise aikoinaa villakirjontaan tarkotettui lankoi ja toise pussillise vaalee harmaat Louhisaare lammast. Mää oli jossai vaihees lahjottanu osa Louhisaare lammasvarastost Plikalle, mut hän lahjotti ne auliisti takasi ko kuuli, et mul o huutava tarve. Niist mää aloin virkat isoäiri ruutui, kuinkas muute. Laitoi värillise lanka ja harmaa yhtaikaa, vähä niinko sen kviltmamma taimikäsenyoli tyylii. Välil tuli laskettuu ja räknättyy hartaasti paloje järjestyksii. Harmaat lankaa piti Plikan varastoist hualimata vähä jatkaa koirankarvalankal. Tämmöselt palaset näytti enne ompeluksii.

Toi punane matto alla tekkee palat vähä ouro näkösiks, vilti ulkonäkö muuttu melkosesti ko palaset ompeli yhtee.

 

Reunavirkkauksee löysi viä virolaist harmaat lankaa, joka oli pikkase paksumpaa ko louhisaarelaine, mut soveltu iha hyvi. Toine reunalanka oliki sit Virost ostettuu latvialaist lankaa. Nii, et tämmöne naapurikansapeitto, satarosenttist villaa.

Harmaa pehmensi värei iha mukavasti. Soppii mun uutee vaaleesee autooni kyl hianosti. Ainoo vaa, ko en tiä raaskiiko sitä ny ennää autoo pistää. Tahreentuu viä.

Miähiä

Moon ny elelly täs jokuse vuare sinkkuna. Siin o omat hyvät ja huanot pualensa, niinko parisuhteeski. Tyäkaverit kummiski vissiin o sitä miält et jonku kaverin määki tarttisin. Nykko mää oon vaihtamas tyäpaikkaa ni ne rupes kattoo mulle miästä läksiäislahjaks. Oikei kaksin kappalei. Iha tyämaan likelt paikallisii poikii. Väinö ja Vilho.

Huhhuh sano. Nää on kyl nii kuumii poikii, et panin ne jääkaappii hiukka viilenee ja orottaa sopevaa hetkee.

Paraneeko täs nyssitte ennää mittää sinkkuuresta puhhuu?

Villasukkarisainia

Moon miättiny. Alotan tällai juhlallisesti, ko miättimine o juhlallist ja tärkeet tyätä. Ni, oon miättiny, et minkähä takkii mulle o nua villasukat nii tärkeet. Käytän niit kesät talvet, mitä ny kovimmil helteil vähä varpaitani vilvottelen ilma. Tehtaalaisii puuvillasukkii käytän vaa pakon eres ja ne kerrat vuares voi laskee yhre käre sormil. Kyl kai sihe vaikuttaa semmone juttu, et ko mää kävi alakouluu, ni runsaan kahre kilometrinki koulumatka piti iha ite omin pikkujaloin kulkee. Kovil talvipakkasil kävi niil reissuil sit vähä ikäväst varpaitte suhtee. Sen takkii varpaat o ny aikusenaki nii viluset. Meinaa, ko sanotaa et "ankee lapsuus, piukka pipo ja liia vähä lelui", ei mun kohral oikee pitäny paikkaans, mut mitä se sit oli ko varpaat jääty?

Sukkii oon sit värkänny vuasien varrel ittelleni ja muillekki kaks taikka kuus. Jämälankoi on niist värkkäyksist siunaantunu. Teen ny täsä tunnustukse, et joskus oon heittäny niit lankalloppui roskiinki, hyihyi, mitä tuhlaust. Viime kevvään oli taas kasa komistunu nii, et aloti jämälankarojekti. Tavotteen oli tiätty saar ne kaik käytettyy. Ja kyl jämäkasat aika lail väheniki. Tulokset pääty nii ommaa jalkaa ko joulupuki konttiinki.

 

Mut mää e ymmär ko silti vaa sukkalankat lissäänty varastosa. Mut soon Novitan vika. Mitä tekkee nii hianoi monivärisii Nallelankoi et mää e pysty lähteen kaupast ilma jottai semmost. Meinaa mun jalkaa soppii sit kaikkei parhaite semmosseet sukat ko o tehty Nallest. No, joskus kevväämmäl käy ohkosemmastki lankast tehryt. Mut Nallee kulluu kaikkei enite.

Toisaalt jos kuttoo koko perussuka samast lankast, ni soon vähä tylsää. Tost jämälankarojektist mää sain irean. Risainirean. Mää laittelin niit hianoi kirjavii lankoi eri järjestyksee ja klimpsoin niist pätkylöit. Täst o yks risaini menosa.

Lankanpätkylöitte mittana mää käyti kässiini. Eli kui pitkän pätkän saa ko kässii levittää iha yyperleveelle. Parhaalt tuntu semmoset pätkät ko mittasi kuus vettoo eli käsielevityst. Ne mää käärei uurestaa kahrel samallaisel keräl ja kuroin uurenlaist kirjavaa sukkaa. Näis hauskint o se, et mää e lainkaa yrit sovittaa samavvärisii raitoi sammaa kohtaa sukkaparisa, vaa annan tulla semmose kohra lankast ko tullee. Sillai ei jää lankast hukkapaloi. Nuukanuuka, sano äiteeki. Sen takkii sukkaparistakaa ei sit tuu iha samallaisii, vaa hauskasti vinkeit.

No ny joku sannoo, et voi kauheet sitä lankapäitte päättelemist. No ei o, ko tekkee näi.

Eli pujottaa lankanpäät lenkil toistens yli ja kuttoo piäne matkaa molempii lankoi kaksinkertasena tyähö. Suka viimeistelyvaihees voi sit vähä katkoo yli jääneit lankanpäit pois, ni o siistii jälkee. Tän konstin mää opei kaveriltani Irjalt, terveisii vaa hälle.

Eimar, meen taas kattoon mimmost raitaa seuraavaan sukkaan tullee .

Hyvvää tätä vuat vaa

Oon tossa pitäny vähä niinku taukoo. Koon ollu kaikennäköst. Menemät sen enempää likasii yksityiskohtii aattelin ilmottaa, et oon päättäny taas jatkaa. Et niinku näi.

Viime vuarest o pakko sannoo, et alko tua tyä sit nii maan perusteellisest haittaan näit harrastuksii. Jos ny kaikkee voi sit harrastukseks sannoo. Käsitöit tullee ainaski tehtyy hittaammal tahril ko aiemmi. Mut ei se haittaa, kuka muka mun o käskeny niist ressiä ottaa. Täsä tuan essii muutama jutu, jokka oon vääntäny viime vuare pualel.

Enne valmistujaisii tuli tenkkapoo, ko ei ollu hiattoma juhlahammee kans mittää sihe sopivaa vaatet laitettavaks jos sattuis kylmä ilma olleen. Eikä rahhaa köyhäl opiskelijal tiätty yhtää kaupast semmost ostaan. Sattumoisi löyty lankavarastoist pari sattaa rammaa silki ja meronivilla sekotuslankaa, iha samavvärist ko mekko. Emmuist minkä merkkist oli mut jottai worsted-vahvust soli. Siit sit värkkäsi iha omast pääst kauheel kiiruul hartiahuivi.

 

No, ilma oli valmistujaispäivän ko morsei, enkä mää tommost noi paksuu lämmikettä tarvinnukkaa. Sitä paitti olis se ollu vähä mummumaine. Mut kaula ympäri kiatastun soon hyvä ny talvel. Ei kutitakkaa yhtää. Ja väri o iha mun.

Toi on toi Seekki ny kauheen suasittu essiintyjä. Mää tykkään erityisesti sen piisist "Sokka irti".  Soon tullu mulle niinku läheiseks. Ei sen takkii et mul olis varraa kauhiast niit sokkii irrotella, eihä sitä mun keski-ikäne maksakaa kestäis. Mut onneks o muit ahkerii siin asias. Mää sai viime kevvään paikalliselt kauppiaalt pari pussillist juamatölki sokkii. Sano, et tee ny niist jottai, ko hän o aikans kuluks niit palautetuist tölkeist irti nyppiny ehtoisi. Syssyl piti men oikee sit kurssil, et opein tekkeenki niist jottai. Kauhee mont hianoo teelmyst sain alul, mut jottai oon saanu valmiikski. Piänempää pussukkaa mahtuu älypuheli sisäl sopevast ja isompaa soppii nois hommis tarvittavat tyäkalut, niinko ny esmerkiks sivuleikkurit ja piänet pihrit.

Mää sit oroti, et Sauli ja Jenni olis mun kuttunu Tamperetalloo, ko mää oli tehny sitä varte ittelleni hianot kääryt ja rannerenkaakki noist sokist.

 

Mut ei vaa kuttua kuulunu. Iha kummallist. Olikoha Itella hukannu se? No, tarttee varmaa säästää nua sit tän vuare juhlii, pääsee näytteleen niit sit oikee Helssinkii resitenti linnaa, ko se pannaa ny kuntoo.

Emmää ny sit muist muut mitä o pitäny jo aikasemmi näyttää. Mut niit keskeneräsii o. Täski o yks teelmys. Kyä kai tääki joskus valmiina tääl plokis näkkyy.

Kyl määki

Kyl määki Tampereel kävi. Meinaa kästyämessuil. Siskolikka sai yllytettyy ko lupas paika niire  opisto linjapiilis. Mittää ei pitäny ostaa ko kaapit o tavaraa väärälläns. Enkä mää paljoo ostanukkaa ko vaivase kolme kassii oli mukan ko tulin kottii. Ja kaik kursseil tianaamani tarvikerahat karonnu. Omast miälestäni ostokset oli silti hirvee hyäryllisii. Vaik en iha kaikist tiä kosk tulen käyttämää...

Kyl mää Turuuski oon käyny. Usseemma kerra tänä syssyn. Yritän siä viisastuu. Mut vaik opet yrittää niska limas ni ei oo helppoo takkoo mun päähä uutta tiatoo. En tiä onko muistitikku tääl pääs jo liika täyn. Tai sit se o liika ohkone, meinaa se tikku. Mut annetaa ny niire opettajie yrittää.

Kyl mää kästöitki oon tehny. Keskeneräste osasto o lissääntyny taas monel teelmyksel. Het ko saan jottai valmiiks ni kyl mää sen tän laita. Soon sit eri asia kosk semmone tapahtuu.

Kyl mää muitaki rahammennoi oon keksiny. Meinaa Vanha Uskolline päätti jäärä sairaseläkkeel. Ei siin sit voinu oikee muuta ko ruvet hiaroo uuresta kauppaa. Ens viikol taitaaki tulla sit oikee lentävä lähtö. Meinaa sorsastaan...

Kesän salroo ja vähä muutaki

Moon vähä jäljes noist käsityäläiste trenreist ton taannoise opiskelu tähre noiniinku huiviosastol. Mennee kesä aikan sain vähä kii ko pani hösseliks. Ensteks mää purein toissakesän alottamani melkei haapasalulaise huivi ja aloti uusiks. Ja lopeti kans. Nyppyiki maltoin tähä tehrä, vaikken niist oikee tykkääkkää. Ei sovi oikee nääs tyylii. Lanka o jottai semmost Naurava lampaa tuatet ko osti muutama vuas sitte Turuust. Aika lälly värine tää o, mut kaimmar se jostai paikkas löytää.

Mää sano, et tää o vaa melkei haapsalulaine, ko täs ei o joka pualel reunapitsei. Malli o hiukka mukkailtuNancy Bush'n kirjast Pitsihuivit neuloen.

 

Kävi muuto justiins siskolikan kans Haapsalus yhre käsityäläisporuka kans. Oli iha mukava reissu. Käsityävärkit ainaki lissäänty... Ja aurinkonnousu hotellihuaneen terassilt oli hiano.

 

Käytii Hiidenmaal ja Vormsisaki. Hiidenmaan Suuremoisan kartanon ovis oli kertakaikkiaa hianot valurautakoristeet....vaa ko niit piteli, ni huamas et noliki puuta. Siinon saanu tekijä hetke aikaa väkertää.

Vormsisa käytii hautuumall ko siäl oli kuulemma maalima enite pyäreit aurinkoristei. Hautuumaat o siit mukavii paikkoi, et siäl aina vähä hiljentyy. Vaik kylmä siäl oli, ei viittiny iha tuntikausii ol.

Vormsin käsityämyymäläs oli semmone vekoti, jota en o enne nähny. Pirtanauhan kutomapuut. Vois olla aika vinkeet, jos vaikka nauhoi tehtailla alkais...

Jaanii mää taisi öksyy otsiko aiheest. No seuraavaks mää kokkeilin tehrä Wingspania. Netist kaappasi ohjee ja eiku värkkäämää. Pääti tehrä se liukuvärjätyst vironvillast ja kättee osu pinkki versio. Ei tost mikkää kauhee huano tullu, värisävyki o sellane, et mää voin joskus pittää. Jonnai synkkänä syyspäivänä voi piristää kummasti miält. 

Huivi tehrää kokonaa helppoo ainaoikeineulet, jote ei o vaikee ja soppii hyvi telkkarinkattomiskäsityäks. Mää tairan viä joskus tehrä toisenki, vähä piremmä ja ehkä levveemmänki....

Sit mää kyllästyi näihi hempuka värisii töihi ja pääti tehrä jottai vähä ramaattisempaa. Molin joskus johkaantunu Tapion kaupast ostaan vihreeviolettii Regian Lace-lankaa. Siitä mää värkkäsi oma versio Annishuivist. Täs huivist mää tykkään oikee kovast ja soon ollu mul jo oikee käytöski.

Ny o kesä menny. Puut riisuu itteään ja kultaa mun lenkkipolun varret. Nautitaa syssyn väreist.