Villasukkarisainia

Moon miättiny. Alotan tällai juhlallisesti, ko miättimine o juhlallist ja tärkeet tyätä. Ni, oon miättiny, et minkähä takkii mulle o nua villasukat nii tärkeet. Käytän niit kesät talvet, mitä ny kovimmil helteil vähä varpaitani vilvottelen ilma. Tehtaalaisii puuvillasukkii käytän vaa pakon eres ja ne kerrat vuares voi laskee yhre käre sormil. Kyl kai sihe vaikuttaa semmone juttu, et ko mää kävi alakouluu, ni runsaan kahre kilometrinki koulumatka piti iha ite omin pikkujaloin kulkee. Kovil talvipakkasil kävi niil reissuil sit vähä ikäväst varpaitte suhtee. Sen takkii varpaat o ny aikusenaki nii viluset. Meinaa, ko sanotaa et "ankee lapsuus, piukka pipo ja liia vähä lelui", ei mun kohral oikee pitäny paikkaans, mut mitä se sit oli ko varpaat jääty?

Sukkii oon sit värkänny vuasien varrel ittelleni ja muillekki kaks taikka kuus. Jämälankoi on niist värkkäyksist siunaantunu. Teen ny täsä tunnustukse, et joskus oon heittäny niit lankalloppui roskiinki, hyihyi, mitä tuhlaust. Viime kevvään oli taas kasa komistunu nii, et aloti jämälankarojekti. Tavotteen oli tiätty saar ne kaik käytettyy. Ja kyl jämäkasat aika lail väheniki. Tulokset pääty nii ommaa jalkaa ko joulupuki konttiinki.

 

Mut mää e ymmär ko silti vaa sukkalankat lissäänty varastosa. Mut soon Novitan vika. Mitä tekkee nii hianoi monivärisii Nallelankoi et mää e pysty lähteen kaupast ilma jottai semmost. Meinaa mun jalkaa soppii sit kaikkei parhaite semmosseet sukat ko o tehty Nallest. No, joskus kevväämmäl käy ohkosemmastki lankast tehryt. Mut Nallee kulluu kaikkei enite.

Toisaalt jos kuttoo koko perussuka samast lankast, ni soon vähä tylsää. Tost jämälankarojektist mää sain irean. Risainirean. Mää laittelin niit hianoi kirjavii lankoi eri järjestyksee ja klimpsoin niist pätkylöit. Täst o yks risaini menosa.

Lankanpätkylöitte mittana mää käyti kässiini. Eli kui pitkän pätkän saa ko kässii levittää iha yyperleveelle. Parhaalt tuntu semmoset pätkät ko mittasi kuus vettoo eli käsielevityst. Ne mää käärei uurestaa kahrel samallaisel keräl ja kuroin uurenlaist kirjavaa sukkaa. Näis hauskint o se, et mää e lainkaa yrit sovittaa samavvärisii raitoi sammaa kohtaa sukkaparisa, vaa annan tulla semmose kohra lankast ko tullee. Sillai ei jää lankast hukkapaloi. Nuukanuuka, sano äiteeki. Sen takkii sukkaparistakaa ei sit tuu iha samallaisii, vaa hauskasti vinkeit.

No ny joku sannoo, et voi kauheet sitä lankapäitte päättelemist. No ei o, ko tekkee näi.

Eli pujottaa lankanpäät lenkil toistens yli ja kuttoo piäne matkaa molempii lankoi kaksinkertasena tyähö. Suka viimeistelyvaihees voi sit vähä katkoo yli jääneit lankanpäit pois, ni o siistii jälkee. Tän konstin mää opei kaveriltani Irjalt, terveisii vaa hälle.

Eimar, meen taas kattoon mimmost raitaa seuraavaan sukkaan tullee .