Jyväskyläs

Mää en tiä ko pakkaa nää postaukset tulleen harvakseltaa. Mut tullee ny kummiski. Oon keriinny täs loppukesäst tekkeen muutama viikonloppureissuuki. Sen takkii e varmaa sit o kerriinny postaileen.

Kuukaus sitte mää kävi Jyväskyläs. Linjapiilil. Ei tarvinnu pysytel herreil oma auto ratis. Viäti yhre mukava lavvantaipäivä kattastamal kaks tärkeet keskisuamalaist kohret. Eka oli Toivola vanha piha. Siäl myyrää piänis makasiinikojuis kaikellaisii kärentaitoi ja sit siä o se Titityyn lankakauppa. Pihan porttipiäles oli mukava näköne palluraine tervetulloo toivottamas.

Ko kerranki oli aikaa, ni katteli kaik makasiinipuarit tarkkaa ja piha lairas oleva museotalonki. Emmä ostanu siält mittää, ko ain tuli miälee, et "kyl mää ton ossaisi ittekki tehrä". Sillai säästää mukavast rahhaa. Nuukanuuka, sanos äitee. Mut sit mää meni sin Titityyhy. Kertakaikkiaa hianoi lankoi, voi pojat. Hianoo ko pääsi niit iha livenä katteleen, eikä vaa nettikaupas. Ja yks tutu näköne nuari naine siin pyäri kans hymyssui. Kattelin siin vähä ympärilleni ja huamasi, et o iha uus neulekirjaki myynnis. Siit mää sit hoksasi, et juu, toi o ton kirjan tekijä Veera Välimäki. Ilmankos oli tutu näköne, ko oli jostai nähny jutu naisest. Olipa se onni, etten ollu aikasemmi sitä kirjaa ostanu mualta, nymmää sain ommaa kirjaani iha tekijä omakätise omistuskirjotukse. Niija tuliha siäl ostettuu vähä lankaaki. Mut noli iha suunniteltui ostoksii, khröm.

Sit mää lährin talsiin kohti Suame käsityän museoo. Matkal mää hoksasi, et ei mul ollukkaa tullu mun vanhaa risaa kännykkää viästii Omenahotelli huaneen nummerost. Voi rähmä, millais mää ny pääse yäks maate? Just sillo sattu joku ryntää viäreisest talost koval kiiruul mun ohitte. Mää kattoi mistä se tuli. Jaa, kirjastost, katos se o näi isos paikas lavvantainaki auki. Käveli kymmene metrii ja hoksasi, et hetkone, siältähä mää pääse nettii kattoon sähköpostist se huanee nummero! Niimpä hetke pääst mul oli petipaika nummero korjus. Huh. Jälkee päi mää hoksasi, et kylhä mää olsi sen sähköposti saanu kaivettuu kännykä kauttaki auki, mut e siin kohtaa viäl sitä hoksannu. Sitä paitti mun vanha kännykkäni o aika epäluatettava, jote sevvarraa ei parantunu luattaa. Tulipaha tutustuttuu pikasest paikallisee kulttuuripaikkaanki. Kiitos vaa Jyväskylä kaupunkinkirjastol.

Suame käsityä museos kulu pari tuntii. Jo pelkästää myyntipuali oli kiinnostavvaa katteltavvaa, näyttelyist ny puhumattakaa. Pääsi jopa vähä ohjaamaa yhel nuarel ihmisel mite kankaspuit käytetää. Käsityät oli vessaski, tosi vaa printtin, mut näi yhtäkkii kattottun ei paljoo erroo oikeest matost, vai mitä?

Kassal oli myynnis hiano tarvikepussi käsivärjättyy lankaa ja pampupuikot sekä lapaste ohje. Lanka oli nii kutkuttava värine et oli pakko ostaa. Ehtool hotellis tuli siitä värkättyy lapase alkuu. Tosi heti tein ohjeesee omat muakkaukset. Pitihä sihe mallii jottai ommaa saara. Nua pampupuikot ei kyl sit sovi mun kätteeni. Taipuu ja mennee kutoes nii vonkulalle ettei tahro uskaltaa lainkaa täysillä verellä. Koton mää vaihroi heti kutimee metallipuikot. Sejjälkee alko tapahtuu paljo noppeemmi ja tuli tasasempaa jälkee.

Ko mää tuli parin tunnin pääst museost ulos, oli alkanu sattaan. Kipiti Sokoksel vähä soppaileen ja kaffeel. Sit mä tein vähä eväsostoksii ja taapersi yltyväs vesisattees hotelli suajii. Molin suunnitellu, et meen vähä iltaa istuun johonki terassil. No, ei oikee innostanu kaatosattees. Niimpä mää istuskeli kotosest hotellihuanees, söin evväit, kattelin telkkarii ja kuroin tota lapast. Sikses aika rentouttavaa, ko koton olis kumminki tarvinnu touhuta kaikkee muutaki. Ei mikkää huano ehtoo.

Seuraavan aamun mää sit taas hyppäsi linjapiilii ja körötteli sen kyytis kotio. Mukava reissu, ei ollu kiiruun kiärää perillä, eikä kukkaa turhaa hoputtamas etteempäi. Ton puhelime oon sit reissun jälkee kyl vaihtanu uurempaa versioo. Sattuneesta syystä.

Nallei

Nonni, nyssaa sit huilat nallenäyttely jälkee. Soon ny purettu ja nallet o pääsääntösesti omil paikoillaa. Jokune pitkämatkalaine o viä reissun pääl, mut kyl ne kaik kotions löytää.

Nymmää voin sit esitel ne viimoset nallet, mikkä ei o tääl viä esiintynykkää, mut näyttelys kyl olivat.

Ceciilia Corneelia Charlotta o ammatiltaa puutarhuri. Häne mää tein yhrel opiskelukaverilleni tilauksest. Tilauksee kuulu et puutarhahatu pitää olla semmone vähä rähjäne ja nallenki sen näköne et soon ollu puutarhahommis. Tämmösenä hän sit essiinty näyttelys.

 

Kyl mää olin tota nallee vähä pyäritelly mun kukkasmaas ennenko mää sen omistajallee luavuti, mut ei sitä multaa varpais paljoo nävy. Hatu mää punoi vanhast paperinarust vanha ruskee kalalanka avul ja jäti sihe tommosii repsakkeit niinko vanhas hatus o. Essukankas löyty vanhoist varastoist.

Corneelius Koikkalaine o ammatiltaa metsuri. Häne miälestää o hianoo verel tukkei mettäst mönkijällä. Ajelee hän sil sit vappaa-ajallaanki ympäri maita ja mantuja. Soon nii mukavaa ko moottori pärisee ja matka etenee.

Metsurin liivikankaat o ehtaa enstexii, osaks iha ikivanhaa varastoo, osaks löytöpallaa kankaskaupast tält kesält. Puine mönkijä löyty viime kesän Humppilast. Tää nalle varusteinee kuuluu yhrel mettänomistajal, kuinkas muuto.

Donaldo o rantapoika, joka iskee naisia rollarin kiilto silimis mennen tulle rantahiatikoil. Nimestki voi päätel et vähä kavvempana ko Yyteris. Mut hälle kävi kyl tänä kesän vanhanaikasesti. Poika nääs kohtas Doorikse, vertaisensa, ja kaikkiha sen tiätää, millai siinä kävi. Dooris nääs o toisellaine, Dooris o mailmannaine... Donaldolta polvet petti ja nysse palvoo Doorista, vaikka tytsi vaa miättii, et onk mu huivi hyvi.

Donaldo o tehty iha oikeesta mohairkarvakankaasta ja uimapuku o trikoost. Dooris o ommeltu polyesterikarvast ja sen täytteenäki on polyesterivannuu. Nivelet, silmä ja nenä o turvasellasii, eli Doorikse vois antaa vaik pikkulapsel leikkikaluks iha nykyistenki lelulakie mukkaa. Doorikse hame o vuarikankast, toi oranssi nauha piti hakkee iha varta vaste kankaskaupast, samoin ko toi hiano orkantsahuivi. On se vaa nii hiano naine, ei o mikkää ihme, et Donaldolt meni pasmat sekasi pahan kerra.

Mää pirin myäs tyänäytöst näyttelys muutamana päivänä. Siäl mää tein sellast piänt vaaleenpunast nallee, perheellissäyst Mettälän perheesee. Täs onnyssit Kaarina, Kallen ja Kertun tytär sekä Killen pikkusisko.

Kaarina synty viime torstaina klo 17.15, just sopivast päivää ennen ko näyttely loppu. Hän o viistoist senttimetrii pitkä ja iha vavva viä.

Karhut kesäretkellä

Nii et jos joku ihmettellee et oonko valla helteitte takkii kuukahtanu ni en o. Ovvaa vähä noitte koffeleitte kans ollu puuhaa karhunkarvoje kans...

BeeBeeBee ja juhannus

Uus kiärrätysnalle on taas syntyny. Soon nimeltänsä Betty Beerit Birgitta. Betty tullee semmosesta, ko mun entises tyäpaikas yks taksisuhari tuli toimittaan yhre vanha neiti-ihmise asioit luukulle, ni hän esitteli asiakkaa nimeks sukunime jälkee et "Aino Elisabet, lausutaa Betty". Beerit o tiätty se menneitte vuosikymmente suasittu iskelmä-Beerit ja Birgitta tullee taas mun kansakoulukaverini nimest. Sil Pirkital oli oikee ruattalaine sukunimiki, joka kaike kukkuraks alko ruattalaisel ååålla. Asuttii kyl iha umpisuamalaises pikkukyläs ja Pirkitta viä sen iha mettäkulmal eikä se ruattii puhunu. Sen takkii sen nimi varmaa kuullosti vähä liia hianolt. Taisin olla vähä katteelline :)

Turkki o lahjotuksen saatuu kiharakarvaa, samanlaist ko Arttur Armas Alekseiki oli. Noon vähä niinku sisaruksii. Nalle o täytetty osaks vanhast täkist otetust puuvillavanust, osaks jostai tilkkutyänteost jääneest puuvillavanust ja lankanpätkist. Liivi o askarteluhuavast leikattu ja rusettinauha oon joskus tuanu iha ulkomailt Tallinnast asti. Samallaist saa kyl Suamestaki, muttei yht halval.

Tää BeeBeeBee o just saanu tiätää, et se o päässy lukkeen enklantii Tamperee yliopistoo. Sen takkii sil o ainejärjestö mukkaa punane liivi ja rusetti, ko sopivaa opiskelijahaalarii ei tähä hättää löytyny. Tää nalle o nääs menos mun pojaalleni Manse Hervantaa opiskelukaveriks, ko aika vaa koittaa. Poika lupas hankkii täl ainejärjestö merkinki toho liivii, ko vaa syssy tullee ja konttori siäl yliopisto mäel aukee.

Tän Juhannukse BeeBeeBee viättää viä tääl maaseuru rauhas, syä makkaraa, sillii ja uusii perunoit ja saunoo ja saattaa vähä maistaa kaljaaki, mut vaa kohtuullisesti. Hän ja mää toivotettaa kaikil oikee

Hyvvää Juhannust!

Uus miäs

Mullon ny ilmestynyt uus miäs. Soon semmone ulkomaan elävä tualt Perust. Vahinko vaa et ei o iha evälä ko lähinnä muistuttaa hautalöytöi.

 

Tos nokas oli aika homma et sain sen semmoseks perulaiseks tuulehalkasijaks. Ja ilmee semmose yrmee päälikö näköseks. Mut tulipaha jonkimmoine.

 Meil oli nääs kevvääl koulus semmone kurssi ko keramiika kulttuuriset piirteet ja mää ihastui perulaisii moche-kulttuuri äijänpäihi. Noli vaa tehny niist jottai kummallissii kappeesuisii pulloi ja kalistimmii, mut mää halusi kunno astia, jota voi käyttää iha hyäryllisestikki. Nysse sit nököttää mun terassi pikkupöyräl ja pääst kasvaa vanhalt kurssikaverilt saatu pelakuu. Parempi seki ko iha tyhjä pää.

Ku o kesä

Pyykit kuivuu terassil.

 

Sisäl tullee viarait vaikkei käsket.

Raparperit oottaa syämistä.

 

Mustan silmän saanu Susku hehkuu.

 

Hernepensas pörisee.

 

Perhoset liihottellee kukast kukkaa.

 

Sattaa ko saavist kaatae ja kinostaa pöyrä alle.

Uuret rairat

Mää tuunasi vähä mun vanhaa lätsääni. Se sai perjantaina nääs uuret rairat.

Sen takia piti vähä tota plokinime alaotsikkooki muuttaa ;)

Mut yhtä mää en käsit. Perjantain ko mul oli viimene koulupäivä, ni läppäri toimi viä. Mut lavvantain se ei puhunu mulle ennää mittää. Paikallises tiatokonevirmas pojat sano, et soo iha kuallu. Sitä mä e käsit, et mite se tiäsi kosk mul koulu loppuu ja kuali sit vast??? Onneks nua pojat osas myyrä mulle uure vääntövehkee. Eihä täst elämäst muuto mittään tu. Millai sitä lainkaa enne pärjättii ko ei ollu tiatokonneit eikä internettii?