Jyväskyläs

Mää en tiä ko pakkaa nää postaukset tulleen harvakseltaa. Mut tullee ny kummiski. Oon keriinny täs loppukesäst tekkeen muutama viikonloppureissuuki. Sen takkii e varmaa sit o kerriinny postaileen.

Kuukaus sitte mää kävi Jyväskyläs. Linjapiilil. Ei tarvinnu pysytel herreil oma auto ratis. Viäti yhre mukava lavvantaipäivä kattastamal kaks tärkeet keskisuamalaist kohret. Eka oli Toivola vanha piha. Siäl myyrää piänis makasiinikojuis kaikellaisii kärentaitoi ja sit siä o se Titityyn lankakauppa. Pihan porttipiäles oli mukava näköne palluraine tervetulloo toivottamas.

Ko kerranki oli aikaa, ni katteli kaik makasiinipuarit tarkkaa ja piha lairas oleva museotalonki. Emmä ostanu siält mittää, ko ain tuli miälee, et "kyl mää ton ossaisi ittekki tehrä". Sillai säästää mukavast rahhaa. Nuukanuuka, sanos äitee. Mut sit mää meni sin Titityyhy. Kertakaikkiaa hianoi lankoi, voi pojat. Hianoo ko pääsi niit iha livenä katteleen, eikä vaa nettikaupas. Ja yks tutu näköne nuari naine siin pyäri kans hymyssui. Kattelin siin vähä ympärilleni ja huamasi, et o iha uus neulekirjaki myynnis. Siit mää sit hoksasi, et juu, toi o ton kirjan tekijä Veera Välimäki. Ilmankos oli tutu näköne, ko oli jostai nähny jutu naisest. Olipa se onni, etten ollu aikasemmi sitä kirjaa ostanu mualta, nymmää sain ommaa kirjaani iha tekijä omakätise omistuskirjotukse. Niija tuliha siäl ostettuu vähä lankaaki. Mut noli iha suunniteltui ostoksii, khröm.

Sit mää lährin talsiin kohti Suame käsityän museoo. Matkal mää hoksasi, et ei mul ollukkaa tullu mun vanhaa risaa kännykkää viästii Omenahotelli huaneen nummerost. Voi rähmä, millais mää ny pääse yäks maate? Just sillo sattu joku ryntää viäreisest talost koval kiiruul mun ohitte. Mää kattoi mistä se tuli. Jaa, kirjastost, katos se o näi isos paikas lavvantainaki auki. Käveli kymmene metrii ja hoksasi, et hetkone, siältähä mää pääse nettii kattoon sähköpostist se huanee nummero! Niimpä hetke pääst mul oli petipaika nummero korjus. Huh. Jälkee päi mää hoksasi, et kylhä mää olsi sen sähköposti saanu kaivettuu kännykä kauttaki auki, mut e siin kohtaa viäl sitä hoksannu. Sitä paitti mun vanha kännykkäni o aika epäluatettava, jote sevvarraa ei parantunu luattaa. Tulipaha tutustuttuu pikasest paikallisee kulttuuripaikkaanki. Kiitos vaa Jyväskylä kaupunkinkirjastol.

Suame käsityä museos kulu pari tuntii. Jo pelkästää myyntipuali oli kiinnostavvaa katteltavvaa, näyttelyist ny puhumattakaa. Pääsi jopa vähä ohjaamaa yhel nuarel ihmisel mite kankaspuit käytetää. Käsityät oli vessaski, tosi vaa printtin, mut näi yhtäkkii kattottun ei paljoo erroo oikeest matost, vai mitä?

Kassal oli myynnis hiano tarvikepussi käsivärjättyy lankaa ja pampupuikot sekä lapaste ohje. Lanka oli nii kutkuttava värine et oli pakko ostaa. Ehtool hotellis tuli siitä värkättyy lapase alkuu. Tosi heti tein ohjeesee omat muakkaukset. Pitihä sihe mallii jottai ommaa saara. Nua pampupuikot ei kyl sit sovi mun kätteeni. Taipuu ja mennee kutoes nii vonkulalle ettei tahro uskaltaa lainkaa täysillä verellä. Koton mää vaihroi heti kutimee metallipuikot. Sejjälkee alko tapahtuu paljo noppeemmi ja tuli tasasempaa jälkee.

Ko mää tuli parin tunnin pääst museost ulos, oli alkanu sattaan. Kipiti Sokoksel vähä soppaileen ja kaffeel. Sit mä tein vähä eväsostoksii ja taapersi yltyväs vesisattees hotelli suajii. Molin suunnitellu, et meen vähä iltaa istuun johonki terassil. No, ei oikee innostanu kaatosattees. Niimpä mää istuskeli kotosest hotellihuanees, söin evväit, kattelin telkkarii ja kuroin tota lapast. Sikses aika rentouttavaa, ko koton olis kumminki tarvinnu touhuta kaikkee muutaki. Ei mikkää huano ehtoo.

Seuraavan aamun mää sit taas hyppäsi linjapiilii ja körötteli sen kyytis kotio. Mukava reissu, ei ollu kiiruun kiärää perillä, eikä kukkaa turhaa hoputtamas etteempäi. Ton puhelime oon sit reissun jälkee kyl vaihtanu uurempaa versioo. Sattuneesta syystä.