Nymmää voin sit esitel ne viimoset nallet, mikkä ei o tääl viä esiintynykkää, mut näyttelys kyl olivat.
Ceciilia Corneelia Charlotta o ammatiltaa puutarhuri. Häne mää tein yhrel opiskelukaverilleni tilauksest. Tilauksee kuulu et puutarhahatu pitää olla semmone vähä rähjäne ja nallenki sen näköne et soon ollu puutarhahommis. Tämmösenä hän sit essiinty näyttelys.
Kyl mää olin tota nallee vähä pyäritelly mun kukkasmaas ennenko mää sen omistajallee luavuti, mut ei sitä multaa varpais paljoo nävy. Hatu mää punoi vanhast paperinarust vanha ruskee kalalanka avul ja jäti sihe tommosii repsakkeit niinko vanhas hatus o. Essukankas löyty vanhoist varastoist.
Corneelius Koikkalaine o ammatiltaa metsuri. Häne miälestää o hianoo verel tukkei mettäst mönkijällä. Ajelee hän sil sit vappaa-ajallaanki ympäri maita ja mantuja. Soon nii mukavaa ko moottori pärisee ja matka etenee.
Metsurin liivikankaat o ehtaa enstexii, osaks iha ikivanhaa varastoo, osaks löytöpallaa kankaskaupast tält kesält. Puine mönkijä löyty viime kesän Humppilast. Tää nalle varusteinee kuuluu yhrel mettänomistajal, kuinkas muuto.Donaldo o rantapoika, joka iskee naisia rollarin kiilto silimis mennen tulle rantahiatikoil. Nimestki voi päätel et vähä kavvempana ko Yyteris. Mut hälle kävi kyl tänä kesän vanhanaikasesti. Poika nääs kohtas Doorikse, vertaisensa, ja kaikkiha sen tiätää, millai siinä kävi. Dooris nääs o toisellaine, Dooris o mailmannaine... Donaldolta polvet petti ja nysse palvoo Doorista, vaikka tytsi vaa miättii, et onk mu huivi hyvi.
Donaldo o tehty iha oikeesta mohairkarvakankaasta ja uimapuku o trikoost. Dooris o ommeltu polyesterikarvast ja sen täytteenäki on polyesterivannuu. Nivelet, silmä ja nenä o turvasellasii, eli Doorikse vois antaa vaik pikkulapsel leikkikaluks iha nykyistenki lelulakie mukkaa. Doorikse hame o vuarikankast, toi oranssi nauha piti hakkee iha varta vaste kankaskaupast, samoin ko toi hiano orkantsahuivi. On se vaa nii hiano naine, ei o mikkää ihme, et Donaldolt meni pasmat sekasi pahan kerra.
Mää pirin myäs tyänäytöst näyttelys muutamana päivänä. Siäl mää tein sellast piänt vaaleenpunast nallee, perheellissäyst Mettälän perheesee. Täs onnyssit Kaarina, Kallen ja Kertun tytär sekä Killen pikkusisko.
Kaarina synty viime torstaina klo 17.15, just sopivast päivää ennen ko näyttely loppu. Hän o viistoist senttimetrii pitkä ja iha vavva viä.
Kaikki nallet ihania tyystin!
VastaaPoistaAivan ihanaa porukkaa! Kyllä toi Donaldo veti mulat jalat alta, niin komee.
VastaaPoistaVoi jestas kun on hieno kokoelma:)
VastaaPoistaKarhuha, joilla on tarina. Upeeta. Hyvä siä. Ne ovat hianoja, niinkus karhut nyt yleensäkki :)
VastaaPoistaihanuuksia, voi jestas sentään!
VastaaPoistaOn niin nätei nallukoita
VastaaPoistaNäin tuon Sastamalan jossain edellisessä kirjoituksessa. Minäki oon nuorena flikkana ollu Vammalasa töissä yhren vuoren, vuosina 74-75.
Ihmiset tykkäävät karhusta unikaverinaan, mutta se johtuu siitä, että joskus karhut ottavat ihmisen näköisen mötkön kainaloonsa talviunilleen. Molemmat tykkäävät :)
VastaaPoista