torstai 21. marraskuuta 2013

Kyl määki

Kyl määki Tampereel kävi. Meinaa kästyämessuil. Siskolikka sai yllytettyy ko lupas paika niire  opisto linjapiilis. Mittää ei pitäny ostaa ko kaapit o tavaraa väärälläns. Enkä mää paljoo ostanukkaa ko vaivase kolme kassii oli mukan ko tulin kottii. Ja kaik kursseil tianaamani tarvikerahat karonnu. Omast miälestäni ostokset oli silti hirvee hyäryllisii. Vaik en iha kaikist tiä kosk tulen käyttämää...

Kyl mää Turuuski oon käyny. Usseemma kerra tänä syssyn. Yritän siä viisastuu. Mut vaik opet yrittää niska limas ni ei oo helppoo takkoo mun päähä uutta tiatoo. En tiä onko muistitikku tääl pääs jo liika täyn. Tai sit se o liika ohkone, meinaa se tikku. Mut annetaa ny niire opettajie yrittää.

Kyl mää kästöitki oon tehny. Keskeneräste osasto o lissääntyny taas monel teelmyksel. Het ko saan jottai valmiiks ni kyl mää sen tän laita. Soon sit eri asia kosk semmone tapahtuu.

Kyl mää muitaki rahammennoi oon keksiny. Meinaa Vanha Uskolline päätti jäärä sairaseläkkeel. Ei siin sit voinu oikee muuta ko ruvet hiaroo uuresta kauppaa. Ens viikol taitaaki tulla sit oikee lentävä lähtö. Meinaa sorsastaan...

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kesän salroo ja vähä muutaki

Moon vähä jäljes noist käsityäläiste trenreist ton taannoise opiskelu tähre noiniinku huiviosastol. Mennee kesä aikan sain vähä kii ko pani hösseliks. Ensteks mää purein toissakesän alottamani melkei haapasalulaise huivi ja aloti uusiks. Ja lopeti kans. Nyppyiki maltoin tähä tehrä, vaikken niist oikee tykkääkkää. Ei sovi oikee nääs tyylii. Lanka o jottai semmost Naurava lampaa tuatet ko osti muutama vuas sitte Turuust. Aika lälly värine tää o, mut kaimmar se jostai paikkas löytää.


Mää sano, et tää o vaa melkei haapsalulaine, ko täs ei o joka pualel reunapitsei. Malli o hiukka mukkailtuNancy Bush'n kirjast Pitsihuivit neuloen.

Kävi muuto justiins siskolikan kans Haapsalus yhre käsityäläisporuka kans. Oli iha mukava reissu. Käsityävärkit ainaki lissäänty... Ja aurinkonnousu hotellihuaneen terassilt oli hiano.

Käytii Hiidenmaal ja Vormsisaki. Hiidenmaan Suuremoisan kartanon ovis oli kertakaikkiaa hianot valurautakoristeet....vaa ko niit piteli, ni huamas et noliki puuta. Siinon saanu tekijä hetke aikaa väkertää.

Vormsisa käytii hautuumall ko siäl oli kuulemma maalima enite pyäreit aurinkoristei. Hautuumaat o siit mukavii paikkoi, et siäl aina vähä hiljentyy. Vaik kylmä siäl oli, ei viittiny iha tuntikausii ol.
Vormsin käsityämyymäläs oli semmone vekoti, jota en o enne nähny. Pirtanauhan kutomapuut. Vois olla aika vinkeet, jos vaikka nauhoi tehtailla alkais...

Jaanii mää taisi öksyy otsiko aiheest. No seuraavaks mää kokkeilin tehrä Wingspania. Netist kaappasi ohjee ja eiku värkkäämää. Pääti tehrä se liukuvärjätyst vironvillast ja kättee osu pinkki versio. Ei tost mikkää kauhee huano tullu, värisävyki o sellane, et mää voin joskus pittää. Jonnai synkkänä syyspäivänä voi piristää kummasti miält. 
Huivi tehrää kokonaa helppoo ainaoikeineulet, jote ei o vaikee ja soppii hyvi telkkarinkattomiskäsityäks. Mää tairan viä joskus tehrä toisenki, vähä piremmä ja ehkä levveemmänki....

Sit mää kyllästyi näihi hempuka värisii töihi ja pääti tehrä jottai vähä ramaattisempaa. Molin joskus johkaantunu Tapion kaupast ostaan vihreeviolettii Regian Lace-lankaa. Siitä mää värkkäsi oma versio Annishuivist. Täs huivist mää tykkään oikee kovast ja soon ollu mul jo oikee käytöski.

Ny o kesä menny. Puut riisuu itteään ja kultaa mun lenkkipolun varret. Nautitaa syssyn väreist.



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hämmeesä

Pari mun retkistäin o kohristunu Hämmeesee. Ekaks mää meni mun serkkulikan tyä Heinolaa. Me kaks aika hiljast plikkaa sanottii sen viikollopu aikan pari sannaa sillontällön... Nojuu, mailmaa tuli parannettuu iha olan takkaa. Heinolas retkeiltii lintutalos ja motokrosraral ja terveyskeskukse tianoil ja sit siä Siltasaares mis oli sit hianoi hiakkaveistoksii muutama kappale. Kaffee ja paakkelssiki oli siäl hyvvää.
Tual Muumin unelma takan näytti oleva joku  isompi pytinki. Soon kuulemma Forskullan kartano, josa toimii tillausravinteli. Ei mikkää kauhee huano talon paikka.
Se, mikä oli lähestulkoo unohtumato hetki serkkulikan tykön oli, ko mää opeti sille mite virkataa afrikkalaine kukka. Sil meinaa o tää virkkausharrastus aika tuare juttu ja iha pikkase vaa o inttapään vikkaa... Mut oppi se, ja nyt onki sit varsi hurjat virkkaussuunnitelmat ens kesäks... niist sit myähemmi, ko ne totteutuu.

Toine hämäläine paikka misä oon käyny hiljattai yäkyläs o Tervakoski. Mää kävi pitämäs siä Kapiokirstu ry:n jäsenil nallentekokurssii. Villaukse näin Puuhamaastaki, mut ei se jostai syyst ennää verä pualeensa. Sitä teki ennemmi askartelupuati nimeltänsä Coconut, kannattaa poiket jos kuljette siä. Soon iha Vappaavalinna viäres, sen kaljapaari toisel pualel.

Yäpaikas oli sit hianon näköne kukkane, isäntä oli sen tuanu emännälle, ko se joutu siivoon yksiksee, ko miäs oli sairaslomal. En tiä mikä se oikee o, lehret ja nuput näyttää iha kloksiinial, mut kukat o ko ruusui. Onks kellää tiatoo?
Muutama nalle tuli valmiiks kurssil, mut niitte kuvie julkasemisee e huamannu kyssyy luppaa. Aattelin kumminki tämä vanha nalleherran (vai olikse rouva/neiti) kuva näyttää. Hän o 46 vuatta vanha ja iha kauhia tärkee viä omistajallens.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Jyväskyläs

Mää en tiä ko pakkaa nää postaukset tulleen harvakseltaa. Mut tullee ny kummiski. Oon keriinny täs loppukesäst tekkeen muutama viikonloppureissuuki. Sen takkii e varmaa sit o kerriinny postaileen.

Kuukaus sitte mää kävi Jyväskyläs. Linjapiilil. Ei tarvinnu pysytel herreil oma auto ratis. Viäti yhre mukava lavvantaipäivä kattastamal kaks tärkeet keskisuamalaist kohret. Eka oli Toivola vanha piha. Siäl myyrää piänis makasiinikojuis kaikellaisii kärentaitoi ja sit siä o se Titityyn lankakauppa. Pihan porttipiäles oli mukava näköne palluraine tervetulloo toivottamas.

Ko kerranki oli aikaa, ni katteli kaik makasiinipuarit tarkkaa ja piha lairas oleva museotalonki. Emmä ostanu siält mittää, ko ain tuli miälee, et "kyl mää ton ossaisi ittekki tehrä". Sillai säästää mukavast rahhaa. Nuukanuuka, sanos äitee. Mut sit mää meni sin Titityyhy. Kertakaikkiaa hianoi lankoi, voi pojat. Hianoo ko pääsi niit iha livenä katteleen, eikä vaa nettikaupas. Ja yks tutu näköne nuari naine siin pyäri kans hymyssui. Kattelin siin vähä ympärilleni ja huamasi, et o iha uus neulekirjaki myynnis. Siit mää sit hoksasi, et juu, toi o ton kirjan tekijä Veera Välimäki. Ilmankos oli tutu näköne, ko oli jostai nähny jutu naisest. Olipa se onni, etten ollu aikasemmi sitä kirjaa ostanu mualta, nymmää sain ommaa kirjaani iha tekijä omakätise omistuskirjotukse. Niija tuliha siäl ostettuu vähä lankaaki. Mut noli iha suunniteltui ostoksii, khröm.
Sit mää lährin talsiin kohti Suame käsityän museoo. Matkal mää hoksasi, et ei mul ollukkaa tullu mun vanhaa risaa kännykkää viästii Omenahotelli huaneen nummerost. Voi rähmä, millais mää ny pääse yäks maate? Just sillo sattu joku ryntää viäreisest talost koval kiiruul mun ohitte. Mää kattoi mistä se tuli. Jaa, kirjastost, katos se o näi isos paikas lavvantainaki auki. Käveli kymmene metrii ja hoksasi, et hetkone, siältähä mää pääse nettii kattoon sähköpostist se huanee nummero! Niimpä hetke pääst mul oli petipaika nummero korjus. Huh. Jälkee päi mää hoksasi, et kylhä mää olsi sen sähköposti saanu kaivettuu kännykä kauttaki auki, mut e siin kohtaa viäl sitä hoksannu. Sitä paitti mun vanha kännykkäni o aika epäluatettava, jote sevvarraa ei parantunu luattaa. Tulipaha tutustuttuu pikasest paikallisee kulttuuripaikkaanki. Kiitos vaa Jyväskylä kaupunkinkirjastol.

Suame käsityä museos kulu pari tuntii. Jo pelkästää myyntipuali oli kiinnostavvaa katteltavvaa, näyttelyist ny puhumattakaa. Pääsi jopa vähä ohjaamaa yhel nuarel ihmisel mite kankaspuit käytetää. Käsityät oli vessaski, tosi vaa printtin, mut näi yhtäkkii kattottun ei paljoo erroo oikeest matost, vai mitä?

Kassal oli myynnis hiano tarvikepussi käsivärjättyy lankaa ja pampupuikot sekä lapaste ohje. Lanka oli nii kutkuttava värine et oli pakko ostaa. Ehtool hotellis tuli siitä värkättyy lapase alkuu. Tosi heti tein ohjeesee omat muakkaukset. Pitihä sihe mallii jottai ommaa saara. Nua pampupuikot ei kyl sit sovi mun kätteeni. Taipuu ja mennee kutoes nii vonkulalle ettei tahro uskaltaa lainkaa täysillä verellä. Koton mää vaihroi heti kutimee metallipuikot. Sejjälkee alko tapahtuu paljo noppeemmi ja tuli tasasempaa jälkee.
Ko mää tuli parin tunnin pääst museost ulos, oli alkanu sattaan. Kipiti Sokoksel vähä soppaileen ja kaffeel. Sit mä tein vähä eväsostoksii ja taapersi yltyväs vesisattees hotelli suajii. Molin suunnitellu, et meen vähä iltaa istuun johonki terassil. No, ei oikee innostanu kaatosattees. Niimpä mää istuskeli kotosest hotellihuanees, söin evväit, kattelin telkkarii ja kuroin tota lapast. Sikses aika rentouttavaa, ko koton olis kumminki tarvinnu touhuta kaikkee muutaki. Ei mikkää huano ehtoo.

Seuraavan aamun mää sit taas hyppäsi linjapiilii ja körötteli sen kyytis kotio. Mukava reissu, ei ollu kiiruun kiärää perillä, eikä kukkaa turhaa hoputtamas etteempäi. Ton puhelime oon sit reissun jälkee kyl vaihtanu uurempaa versioo. Sattuneesta syystä.

lauantai 10. elokuuta 2013

Nallei

Nonni, nyssaa sit huilat nallenäyttely jälkee. Soon ny purettu ja nallet o pääsääntösesti omil paikoillaa. Jokune pitkämatkalaine o viä reissun pääl, mut kyl ne kaik kotions löytää.

Nymmää voin sit esitel ne viimoset nallet, mikkä ei o tääl viä esiintynykkää, mut näyttelys kyl olivat.

Ceciilia Corneelia Charlotta o ammatiltaa puutarhuri. Häne mää tein yhrel opiskelukaverilleni tilauksest. Tilauksee kuulu et puutarhahatu pitää olla semmone vähä rähjäne ja nallenki sen näköne et soon ollu puutarhahommis. Tämmösenä hän sit essiinty näyttelys.
Kyl mää olin tota nallee vähä pyäritelly mun kukkasmaas ennenko mää sen omistajallee luavuti, mut ei sitä multaa varpais paljoo nävy. Hatu mää punoi vanhast paperinarust vanha ruskee kalalanka avul ja jäti sihe tommosii repsakkeit niinko vanhas hatus o. Essukankas löyty vanhoist varastoist.

Corneelius Koikkalaine o ammatiltaa metsuri. Häne miälestää o hianoo verel tukkei mettäst mönkijällä. Ajelee hän sil sit vappaa-ajallaanki ympäri maita ja mantuja. Soon nii mukavaa ko moottori pärisee ja matka etenee.
Metsurin liivikankaat o ehtaa enstexii, osaks iha ikivanhaa varastoo, osaks löytöpallaa kankaskaupast tält kesält. Puine mönkijä löyty viime kesän Humppilast. Tää nalle varusteinee kuuluu yhrel mettänomistajal, kuinkas muuto.

Donaldo o rantapoika, joka iskee naisia rollarin kiilto silimis mennen tulle rantahiatikoil. Nimestki voi päätel et vähä kavvempana ko Yyteris. Mut hälle kävi kyl tänä kesän vanhanaikasesti. Poika nääs kohtas Doorikse, vertaisensa, ja kaikkiha sen tiätää, millai siinä kävi. Dooris nääs o toisellaine, Dooris o mailmannaine... Donaldolta polvet petti ja nysse palvoo Doorista, vaikka tytsi vaa miättii, et onk mu huivi hyvi.
Donaldo o tehty iha oikeesta mohairkarvakankaasta ja uimapuku o trikoost. Dooris o ommeltu polyesterikarvast ja sen täytteenäki on polyesterivannuu. Nivelet, silmä ja nenä o turvasellasii, eli Doorikse vois antaa vaik pikkulapsel leikkikaluks iha nykyistenki lelulakie mukkaa. Doorikse hame o vuarikankast, toi oranssi nauha piti hakkee iha varta vaste kankaskaupast, samoin ko toi hiano orkantsahuivi. On se vaa nii hiano naine, ei o mikkää ihme, et Donaldolt meni pasmat sekasi pahan kerra.

Mää pirin myäs tyänäytöst näyttelys muutamana päivänä. Siäl mää tein sellast piänt vaaleenpunast nallee, perheellissäyst Mettälän perheesee. Täs onnyssit Kaarina, Kallen ja Kertun tytär sekä Killen pikkusisko.

Kaarina synty viime torstaina klo 17.15, just sopivast päivää ennen ko näyttely loppu. Hän o viistoist senttimetrii pitkä ja iha vavva viä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Karhut kesäretkellä

Nii et jos joku ihmettellee et oonko valla helteitte takkii kuukahtanu ni en o. Ovvaa vähä noitte koffeleitte kans ollu puuhaa karhunkarvoje kans...

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

BeeBeeBee ja juhannus

Uus kiärrätysnalle on taas syntyny. Soon nimeltänsä Betty Beerit Birgitta. Betty tullee semmosesta, ko mun entises tyäpaikas yks taksisuhari tuli toimittaan yhre vanha neiti-ihmise asioit luukulle, ni hän esitteli asiakkaa nimeks sukunime jälkee et "Aino Elisabet, lausutaa Betty". Beerit o tiätty se menneitte vuosikymmente suasittu iskelmä-Beerit ja Birgitta tullee taas mun kansakoulukaverini nimest. Sil Pirkital oli oikee ruattalaine sukunimiki, joka kaike kukkuraks alko ruattalaisel ååålla. Asuttii kyl iha umpisuamalaises pikkukyläs ja Pirkitta viä sen iha mettäkulmal eikä se ruattii puhunu. Sen takkii sen nimi varmaa kuullosti vähä liia hianolt. Taisin olla vähä katteelline :)

Turkki o lahjotuksen saatuu kiharakarvaa, samanlaist ko Arttur Armas Alekseiki oli. Noon vähä niinku sisaruksii. Nalle o täytetty osaks vanhast täkist otetust puuvillavanust, osaks jostai tilkkutyänteost jääneest puuvillavanust ja lankanpätkist. Liivi o askarteluhuavast leikattu ja rusettinauha oon joskus tuanu iha ulkomailt Tallinnast asti. Samallaist saa kyl Suamestaki, muttei yht halval.

Tää BeeBeeBee o just saanu tiätää, et se o päässy lukkeen enklantii Tamperee yliopistoo. Sen takkii sil o ainejärjestö mukkaa punane liivi ja rusetti, ko sopivaa opiskelijahaalarii ei tähä hättää löytyny. Tää nalle o nääs menos mun pojaalleni Manse Hervantaa opiskelukaveriks, ko aika vaa koittaa. Poika lupas hankkii täl ainejärjestö merkinki toho liivii, ko vaa syssy tullee ja konttori siäl yliopisto mäel aukee.

Tän Juhannukse BeeBeeBee viättää viä tääl maaseuru rauhas, syä makkaraa, sillii ja uusii perunoit ja saunoo ja saattaa vähä maistaa kaljaaki, mut vaa kohtuullisesti. Hän ja mää toivotettaa kaikil oikee
Hyvvää Juhannust!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Uus miäs

Mullon ny ilmestynyt uus miäs. Soon semmone ulkomaan elävä tualt Perust. Vahinko vaa et ei o iha evälä ko lähinnä muistuttaa hautalöytöi.


Tos nokas oli aika homma et sain sen semmoseks perulaiseks tuulehalkasijaks. Ja ilmee semmose yrmee päälikö näköseks. Mut tulipaha jonkimmoine.

 Meil oli nääs kevvääl koulus semmone kurssi ko keramiika kulttuuriset piirteet ja mää ihastui perulaisii moche-kulttuuri äijänpäihi. Noli vaa tehny niist jottai kummallissii kappeesuisii pulloi ja kalistimmii, mut mää halusi kunno astia, jota voi käyttää iha hyäryllisestikki. Nysse sit nököttää mun terassi pikkupöyräl ja pääst kasvaa vanhalt kurssikaverilt saatu pelakuu. Parempi seki ko iha tyhjä pää.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ku o kesä

Pyykit kuivuu terassil.

Sisäl tullee viarait vaikkei käsket.


Raparperit oottaa syämistä.

Mustan silmän saanu Susku hehkuu.

Hernepensas pörisee.

Perhoset liihottellee kukast kukkaa.

Sattaa ko saavist kaatae ja kinostaa pöyrä alle.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Uuret rairat

Mää tuunasi vähä mun vanhaa lätsääni. Se sai perjantaina nääs uuret rairat.
Sen takia piti vähä tota plokinime alaotsikkooki muuttaa ;)

Mut yhtä mää en käsit. Perjantain ko mul oli viimene koulupäivä, ni läppäri toimi viä. Mut lavvantain se ei puhunu mulle ennää mittää. Paikallises tiatokonevirmas pojat sano, et soo iha kuallu. Sitä mä e käsit, et mite se tiäsi kosk mul koulu loppuu ja kuali sit vast??? Onneks nua pojat osas myyrä mulle uure vääntövehkee. Eihä täst elämäst muuto mittään tu. Millai sitä lainkaa enne pärjättii ko ei ollu tiatokonneit eikä internettii?

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Keväkkelei

Eile oli nii maan perusteellise kuumaa ja aurinkoist et melkei tual riannois käsivarre palo. Meinas pallaa muiltaki vähemmä herkilt ko mitä mää o. Oli toi koulupäivä vähä semmone lyhyelläntä ni ehti istuun vaik misä...

Tännää sit sattaa vet ja o kylmää nii et tarttis melkei villasukat ol jallaas. Mukko ne o koton ja mää tääl koulus. Mut sevvert oon jo sissääajanu niit et kyl ne iha paikkans täyttää. Meinaa nää krymppyvartiset sukat.
Malli o lyhennetty versio Novitan sukkalehre mallist ja lanka o Austermannin jottai Step-lankaa, semmost nallelanka vahvust. Erityisest mää tykkään tost värityksest. Nii mukava keväset.

O muuto mul toi kampa harventunu viime aikoin aikamoist faartii. Eihä semmosel olemattomal parin piikin vekottimel ennää mittää kuantaloo selväks saa. Tarttis sil kyl varmaa tehrä jottai...

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kiärrätysnallee pukkaa erellee

Ko mää viime syssynä pyysin kavereilt tilkkui ja lankanpätkii opinnäytetyätä varte, ni mää sain niit kauhian määrä. Emmää millää pystyny niit kaikkia opinnäytetyänalleihi tunkeen. Tartti alkaa pohtiin, et mihin mää ne oikee tällään. Johonki kiärrätyshommaan ne tarttis käyttää, ko sitä varte ne o pyyrettyki.  Asia jäi vaivaan takaraivoon. Sit kevättalvel mää yhtäkkii sen keksein. Mullon varastos tallel mun äitin vanha ruskee lammasnahkaturkki. Soon ollu äitin käytös viimeks varmaan joskus 50-60-luvul, ja yhren erinomasen hianon frouvan pääl soli, ko hän kävi siippans kans aina sillon tällön hianois juhlis essiintymäs. Nyttemmi pariskunta o jättäny nua essiintymishommat piänemmäl, ko alkova pelkään, et tulevat liian kuuluisiks. Julkkiksen olo ku ei oikee loppuje lopuks viähätä tätä alunperin rauhallist maalaiselämää viättävää herrasväkkee. Turkki oli ollu täysi viraattomana mun varastos jo kymmenise vuat.
Mää hajin turkin ulkovaraston uumenist ja totesin, et haiseepas se, tota, vintil. Pistin sen ensi pihal tuulettuun pariks päiväks. No ei pahemmi auttanu hajjuun. Mää tutkein hajun lähret tarkemmi (hyh) ja totesin, et enite haisee puuvillavanune toppavuari. Eiku sen irtiratkomisee ja samal tuli ratkottuu muukki saumat. Vanuvuari meni roskiksee, mut turkin palat mää laitoin uurellee pihal tuulettuun. Muutaman päivä välein mää harjasi turkkipualen mohairharjal ja lihapualen vaateharjal ja kuival putsaussiänel. Nahkaa ja turkkii ku ei parane men kasteleen, muuto soon entine pehmee ja joustava materiaali. Vihro viime vinti haju oli karonnu sen verra, et uskalsi ottaa sen sisäl ilma pökertymisvaaraa.

Mää totesi, et karvaa o nii paljo, et mää saan täst oikee iso nalle. Seitkytäsenttise. Mää tein kaavat yhre kirja mukkaa ja asettelin kaavat turkin kappaleil sillai, et ne kaikkein kuluneemmat kohrat jäi käyttämäti.
Leikkasi palat melkei senti saumavaroil, ko nahka oli nii paksuu, et ei oikee piänemmil kyenny. Enne tehtii nääs turkit sillai kunnollisest nahaast, eikä mittää höylätty olemattoma ohkaseks niinku nykyää. Sit mää aloi ompeleen niit yhtee. Ei ollukkaa mikkää iha tavalline ompelus. Nuppineuloi ei voinu käyttää, ko niist jäis aina reikä turkkii, joka saattas tuattaa hankaluuksii, jos vaik sisälmykset tunkis niist ulos. Tartti väsätä verhonipsuist kiinnitystyäkalut iha tätä hommaa varte. Nahka oli nii paksuu, et vaik mul oli nahkaneula, ni silti tartti olla nahkapintane hanska käres, et sain lykättyy liukkaa neula naha läpi. Tyän alus mää luuli, et mää ymppää tän nallen kans opinnäytetyähöni, mut ko vähä aikaa olin äheltäny neulaa nahkan läpi, ni muuti suasista suunnitelmii. 
Ko mää oli melkei kaikki palaset jo ommellu, ni sain kässiini semmose kirja, jos sanottii, et ko turkiksest tekkee nallee, ni se tarttis vuoarittaa puuvillakankaal, jottei nahka pääsis ompeleitte kohralt venymää ja sitä kautta ratkeemaa. No, tehty mikä tehty, emmää ennää voinu nii reikii vuarittaa, jote pääti kattoo mitä tapahtuu, räjähtääkö koko helahoito ko mää saan sen täytettyy. Vihrosta viime nallen palaset oli ommeltu ja sit alko täyttämine. Silppusi tilkut viä piänemmiks ko ne oli ja lankat pikkupätkiks. Sitte mää aloin tunkee niit nalle paloje sisäl. Kyl niit sin meniki, meni ja uppos. Nallen painokäyräkki alko nouseen melkosesti. Täyttöaukot meni iha nätisti kii, paitti viimene seljän aukko. Sihe mun tartti pujottaa tukikankaat nurjal pualel jotta ompeleet ei ratkeis naha venues. Ny mää nosti nallen joksiki aikaa kirjahylly pääl huilaamaa. Piti nääs tehrä kouluhommii välil. 

Pari viikkoo sit mää ompeli korvat paikallee ja tännää mää laitoi sil silmät ja nenä. Silmie laitto meni iha ok, vaik vähä hirvitti, et mite nahka reakoi uusii reikii. Mut ei ainakaa viäl o ratkennu se enempää. Ton ratkeemisvaaran takia ei tullu kuuloonkaa, et olsin kirjonu sil nenänpää. Tuatekehittellyy tein vähä aikaa antaumuksel, jiirisahallaki huseerasi pitkän tovi, kunnes totesi, et paras taitaa tulla tavallisest puunapist, jota vähä vualin sopivan malliseks puukol. Sen sit päälystin mustal kankaal ja kiinnitin muutamal pistol nenänpäähä. Kaulaa viä Virost ostettuu nauhaa ja Bengt Bärttil Benjamin o valmis.

Tää nalle o tosi iso ja painava, ratekiset mitat o 5,6 kg ja 70 cm. Silti pelkään nahaan ratkeemist nii paljo, etten uskal sitä pahemmin pirel. Enkä anna toistenkaa sitä tehrä. Siks sen paikka o jatkoski kirjahyllyn pääl. Sikses ei o paha näköne siäkää. Ja saumat näyttää kestävän ainaki katteluu. Nii et kiitoksii vaa kaikki Bengtin sisälmyksiä lahjottaneet, teitin ansiost tää nalleherra on hyväs lihas ;)

Seuraavan turkisnallen mää kyl varmana vuaritan. Ettei mee yäunet sen takkii, et pelkää saumojen räpsähtävän sepposen seläälleen...

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappuva!

Meil o täs kevvääl ollu koulus ohjausharjotuksii. Siäl mun kattikokoelmani taas lissäänty. Nääs jos mult kysytää et teekkö kissa vai koira, ni kyl sen vastauksen tiätää. Täl katil o jo iha airot vappuviilikset menos.
Hauskaa Wappuu ja olkaa ihmisiks!



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Siksakkii

Vällii sitä saa kauhia villitykse ja sit sitä pittää vaa tehrä vaik taivas puttois pääl. Niinku ny tommose siksaktunika. Ohje oli Novitan kevvään nummeros. Mää valkkasi väreiks varkku- ja tavallist sinist sekä pinkkii. Jostai merkillisest syyst. Oikee mukava ja lämmittävä tunika. Ja valmistu sopivasti ko ilmat lämpes. Ni et orottaa uuristamist sit ens syssyn...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Soon nyssit siä

Meinaa opinnäytetyä o luavutettu arvioitavaks. Kymmene opintoviiko arvone homma. Viis opintoviikkoo tyäsäoppimista ja sama verra itte tilaustyän ja tutkielman tekkoo moninivelisen nallen teost kiärrätysmateriaalist otsikol  "Kestävän kehityksen karhut". Huhheijjakkaa. Viä ko sen esittelen yleisöl tääl koulus ni homma o pulkas.

Kyl mää silti jottai muutki oon kerriinny tekkeen. Tai emmää tiä kerkeemisest, mut ko ei jaksa tota totisen tekstin kirjottamist koko aja, ni tullee värkättyy muutaki. Neki o kyl koulutehtävii, perinteiste lankatekniikoitte kurssilt. Mallikansio lappuste lisäks tuli väsättyy seuraavallaist tavaraa.

Harppuneulet en ollu ikinä enne kokkeillu. Siit näytti tuleva iha kiva näköst jälkee. Mää kaivoin varastost muutama vuare hyvi marinoitunut Novita Rose Mohairii ja värkkäsi sil tämmöse tuupihuivi. Mukava pehmose olone o kaulas.

Mää oon molemmil muksuil tehny tunisialaisel koukul patakintaa, mut ittelle enno viä ehtiny. Onneks tuli tää kurssi, ni nyssitte ehrein. Värit o tiätty valittu tarkkaa mun köökiini sopivaks.

Viime syssyn oli käsityälehres ohje rokotiilivirkkauksest. En sillo ehtiny sitä kokkeileen, mut nyssen tein ja sit vähä sovelsi ohjet miumaumukkaa. Sain aikaseks tällase pussuka, jost voi sanoo, et ko köyhäl artesaaniopiskelijal ei o varraa hankkii ehtaa rokotiilin nahkaa ni se tekkee sen nahaan sit itte. Tää o mun rokotiilinnahkapussukkani ny. Pompuloitte värit o valittu ton tviitlanka pilkkuje mukkaa. Lanka o muuto ostettu Tallinnast Karnaluksist, jottai Rowanin tuatet soli. Siskolikka oli sillo mukan ja se sano et toi o sit RRRumaa lankaa. No nii kai ko se itte ostaa ain vaa vaaleensinist...

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ko tarpeeks kavva...

...kuttoo ja purkaa ja kuttoo ja purkaa, ni kyl loppuviimeks jottai syntyy. Jossei muut ni ainaski hyvin kerittyi lankakerii. Mul ei tänä talvena käyny iha tollai. Viime syssyn osti nimittäi kaupast lila-vihreet Puro-lankaa mont kerrää ko sitä sai halvennuksel. Oli vissii vanhettunut värrii, mut ei se mua haitannu. Mää oli jo kavva kualannu Novitan lehrest nummerost syssy 2010 yht villataki mallii. Nymmää pääti sen sit tehrä. Joulukuus aloti ja nyjjo sai valmiiks, vaik tua koulunkäynti o kyl vähä haitannu näit muit kästyähommii. Tämmöne siit sit tuli.
  
Kyl tää o ollu mul  päälläki parin päivän koulus. Iha kohtuullise tuntune, ennemmi pittää pääl ko selkääs ottaa. Ja huamio, täs o pitsineulet! Mun pääl! Mikähä ny mahtaa oikee fiirat...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pompuloi

Oommää kerriinny jottai muutki tekkeen ko nallei. Itte asias tyäsäoppimisaikan tuli paljoki hyvii ireoi, joist osa oon toteuttanu, osa o keskeneräsii ja osa oottaa viä toteutumistas. Käsityäpuatis ko olin eka päivää tyäsäoppimas ni pisti silmää aika vinkee näköne pompulalanka. Semmone lanka ko oli pujotettu lankapompuloi iha valmiiks lankaa, ei tarvinnu itte niit tehrä. Ja ohjekki oli vyätteesä, mut kylläki saksan kiälel ja sen ymmärtämine ei o mun vahvimpii pualii. Onneks kauppiaal oli antaa suamenkiälinenki versio.  Lankoi oli mone värisii, mut väri ei o vällii ko se vaa o punane.
Tämmöne siit sit tuli, tuupihuivi. Noit pompuloit o oranssi värisiiki ,mut mää käänsin ne piiloon ko se väri ei oikeen sovi mun hipiälleni. Vaik ei toi mallinukke varmaan ois siit moksiskaa. Arkyylii o lanka kokonansa, eli ei kutit. Jaa että mikä o lankan merkki. Juu, se piti iha yhtäkkii kirjottaa tähä, ko se vyäte o täs iha käre ulottuvil. Siis piti ol. Ei se ollukkaa. Senno varmaa se "Pena" viäny johonki...

Edit 4.3.13: Mää tutkei ny ton lanka-asia. Soon Schachenmayr Pompoleo. Meinaan se lankan nimi.

Jaa että kuka o Pena. No soon se ko tekkee kaik pahat mun huushollisani. Hukkaa mun tavarani ja sotkee paikat. Eiks jokkaises huushollis joku semmone o?

torstai 21. helmikuuta 2013

Nalletehtailuu 3

Juunii anteeks nyvvaa kauheest ko enno tääl plokimailmas pahemmi viime aikoin käyny. Mut emmä o kotonakaa käyny ko vähä nukkumas välil. Semmost se o ko yrittää kolme vuare opiskelui suarittaa kahres vuares. Hullu naine, aattelet ny, ja iha oikees oot...

Ny mää oon vihro viime saanu kolmanne kiärrätysnalle valmiiks. Sen päälyne o tehty mun vanhast lapsuure aikasest takist. Täs kuvas mää oon se takki pääl autoilukevätretkel syämäs evväit jossai tiänposkes velipoikie kans. Ykkösvelipojaan polvi ja kakkosvelipojaan olkapää o kans kuvas.
Tommosest vanhast vaatteest ko tekkee jottai uut, ni siin onki sortteeraamist et mist kohtaa saa minki palase leikattuu. Meinaa ko piti viäl vähä kattoo ettei tulis mukkaa iha niit kaikkei kuluneempii kohtii.
Mut kyl se Anne Adele Auroora siit synty. Nimet o tullu siit et Anne o mun lapsuureaikase miälikuvituskaverin nimi, Adele o mun äitini toine nimi ja Auroorast tullee miälee ne aurinkoise kesäpäivät ko leikittii serkkuje kans puupyssyil sottaa ympäri pihhaa nii et letit aukes...

Anne o täytetty lankanpätkil ja tilkkusilpul. Tassukankas o toi takkikankaa nurja puali. Anne meko helmakaitaleet oon saanu yhelt tilkkukaverilt ko oliva kuulemma ylimääräsii. Kiitos vaa sin Kokemäel. Ittelt löysin sammaa sinist kankast ko oli kaitaleiski. Siit tein sit yläosa. Hammeest meinas tul vähä synkkä ni mää hajin varastoist vaaleet pitsii, mut e löytäny. Piti sit virkat se itte.
Täsä tää poppoo ny o. Tähä mennes. Oon meinaa saanu kavereilt nii paljo ylijäämälankoi ja tilkkui nallein sisälmyksii varte, et kyl näit kiärrätysnallei tullee väkistekki lissää. Jossai vaihees...