sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Villasukkarisainia

Moon miättiny. Alotan tällai juhlallisesti, ko miättimine o juhlallist ja tärkeet tyätä. Ni, oon miättiny, et minkähä takkii mulle o nua villasukat nii tärkeet. Käytän niit kesät talvet, mitä ny kovimmil helteil vähä varpaitani vilvottelen ilma. Tehtaalaisii puuvillasukkii käytän vaa pakon eres ja ne kerrat vuares voi laskee yhre käre sormil. Kyl kai sihe vaikuttaa semmone juttu, et ko mää kävi alakouluu, ni runsaan kahre kilometrinki koulumatka piti iha ite omin pikkujaloin kulkee. Kovil talvipakkasil kävi niil reissuil sit vähä ikäväst varpaitte suhtee. Sen takkii varpaat o ny aikusenaki nii viluset. Meinaa, ko sanotaa et "ankee lapsuus, piukka pipo ja liia vähä lelui", ei mun kohral oikee pitäny paikkaans, mut mitä se sit oli ko varpaat jääty?

Sukkii oon sit värkänny vuasien varrel ittelleni ja muillekki kaks taikka kuus. Jämälankoi on niist värkkäyksist siunaantunu. Teen ny täsä tunnustukse, et joskus oon heittäny niit lankalloppui roskiinki, hyihyi, mitä tuhlaust. Viime kevvään oli taas kasa komistunu nii, et aloti jämälankarojekti. Tavotteen oli tiätty saar ne kaik käytettyy. Ja kyl jämäkasat aika lail väheniki. Tulokset pääty nii ommaa jalkaa ko joulupuki konttiinki.
Mut mää e ymmär ko silti vaa sukkalankat lissäänty varastosa. Mut soon Novitan vika. Mitä tekkee nii hianoi monivärisii Nallelankoi et mää e pysty lähteen kaupast ilma jottai semmost. Meinaa mun jalkaa soppii sit kaikkei parhaite semmosseet sukat ko o tehty Nallest. No, joskus kevväämmäl käy ohkosemmastki lankast tehryt. Mut Nallee kulluu kaikkei enite.

Toisaalt jos kuttoo koko perussuka samast lankast, ni soon vähä tylsää. Tost jämälankarojektist mää sain irean. Risainirean. Mää laittelin niit hianoi kirjavii lankoi eri järjestyksee ja klimpsoin niist pätkylöit. Täst o yks risaini menosa.

Lankanpätkylöitte mittana mää käyti kässiini. Eli kui pitkän pätkän saa ko kässii levittää iha yyperleveelle. Parhaalt tuntu semmoset pätkät ko mittasi kuus vettoo eli käsielevityst. Ne mää käärei uurestaa kahrel samallaisel keräl ja kuroin uurenlaist kirjavaa sukkaa. Näis hauskint o se, et mää e lainkaa yrit sovittaa samavvärisii raitoi sammaa kohtaa sukkaparisa, vaa annan tulla semmose kohra lankast ko tullee. Sillai ei jää lankast hukkapaloi. Nuukanuuka, sano äiteeki. Sen takkii sukkaparistakaa ei sit tuu iha samallaisii, vaa hauskasti vinkeit.

No ny joku sannoo, et voi kauheet sitä lankapäitte päättelemist. No ei o, ko tekkee näi.
Eli pujottaa lankanpäät lenkil toistens yli ja kuttoo piäne matkaa molempii lankoi kaksinkertasena tyähö. Suka viimeistelyvaihees voi sit vähä katkoo yli jääneit lankanpäit pois, ni o siistii jälkee. Tän konstin mää opei kaveriltani Irjalt, terveisii vaa hälle.

Eimar, meen taas kattoon mimmost raitaa seuraavaan sukkaan tullee .

torstai 9. tammikuuta 2014

Hyvvää tätä vuat vaa

Oon tossa pitäny vähä niinku taukoo. Koon ollu kaikennäköst. Menemät sen enempää likasii yksityiskohtii aattelin ilmottaa, et oon päättäny taas jatkaa. Et niinku näi.

Viime vuarest o pakko sannoo, et alko tua tyä sit nii maan perusteellisest haittaan näit harrastuksii. Jos ny kaikkee voi sit harrastukseks sannoo. Käsitöit tullee ainaski tehtyy hittaammal tahril ko aiemmi. Mut ei se haittaa, kuka muka mun o käskeny niist ressiä ottaa. Täsä tuan essii muutama jutu, jokka oon vääntäny viime vuare pualel.

Enne valmistujaisii tuli tenkkapoo, ko ei ollu hiattoma juhlahammee kans mittää sihe sopivaa vaatet laitettavaks jos sattuis kylmä ilma olleen. Eikä rahhaa köyhäl opiskelijal tiätty yhtää kaupast semmost ostaan. Sattumoisi löyty lankavarastoist pari sattaa rammaa silki ja meronivilla sekotuslankaa, iha samavvärist ko mekko. Emmuist minkä merkkist oli mut jottai worsted-vahvust soli. Siit sit värkkäsi iha omast pääst kauheel kiiruul hartiahuivi.
No, ilma oli valmistujaispäivän ko morsei, enkä mää tommost noi paksuu lämmikettä tarvinnukkaa. Sitä paitti olis se ollu vähä mummumaine. Mut kaula ympäri kiatastun soon hyvä ny talvel. Ei kutitakkaa yhtää. Ja väri o iha mun.

Toi on toi Seekki ny kauheen suasittu essiintyjä. Mää tykkään erityisesti sen piisist "Sokka irti".  Soon tullu mulle niinku läheiseks. Ei sen takkii et mul olis varraa kauhiast niit sokkii irrotella, eihä sitä mun keski-ikäne maksakaa kestäis. Mut onneks o muit ahkerii siin asias. Mää sai viime kevvään paikalliselt kauppiaalt pari pussillist juamatölki sokkii. Sano, et tee ny niist jottai, ko hän o aikans kuluks niit palautetuist tölkeist irti nyppiny ehtoisi. Syssyl piti men oikee sit kurssil, et opein tekkeenki niist jottai. Kauhee mont hianoo teelmyst sain alul, mut jottai oon saanu valmiikski. Piänempää pussukkaa mahtuu älypuheli sisäl sopevast ja isompaa soppii nois hommis tarvittavat tyäkalut, niinko ny esmerkiks sivuleikkurit ja piänet pihrit.

Mää sit oroti, et Sauli ja Jenni olis mun kuttunu Tamperetalloo, ko mää oli tehny sitä varte ittelleni hianot kääryt ja rannerenkaakki noist sokist.
Mut ei vaa kuttua kuulunu. Iha kummallist. Olikoha Itella hukannu se? No, tarttee varmaa säästää nua sit tän vuare juhlii, pääsee näytteleen niit sit oikee Helssinkii resitenti linnaa, ko se pannaa ny kuntoo.

Emmää ny sit muist muut mitä o pitäny jo aikasemmi näyttää. Mut niit keskeneräsii o. Täski o yks teelmys. Kyä kai tääki joskus valmiina tääl plokis näkkyy.