sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pelleriini

Mullon ollu jonku aikaa yks rojekti meneillää. Nimittäi lankavaraston piänentämine. Kästyäkaverit kiitettävästi kuskas niitä taannoi kotionsa, mut viä jäi aika lailla keriä kaappii. Emmää muute semmosee olis ruvennu, mukko ei voi ennää uusii lankoi ostaa, ko ei mahru kaappii. No, tää rojekti tekkee sit sen, et tarttee soveltaa kiinnostavii mallei näihi ommii lankavarastoihi.

Viime syssyn Novita-lehres oli mukavan näköne melkei pyäree hartiahuivi, joka vaikutti semmoselt, et pysyis hyvi hartioil piänes kulvuski. Eiku komppaamaa lankavarastoo. Siält löyty Novitan Nallee ja Rosee sekä Sandnesi Alpakkaa. Niist aloti virkkaamaa. Virkkasi virkkasi, ja kyllästyin. Tyä jäi lepään syräntalveks (lue: unohrin kaappii). Kevvään korval mul tullee ain semmone virkkuuhimo, ja yllätysyllätys, muistin keskeneräsen teelmykseni. Kaivelin sen esil ja sit vaa virkkasivirkkasivirkkasi. Lopputuloksen oli melkei ympyrä. Tämmöst pyäreet hartiahuivii tavataan hianommi sannoo pelleriiniks. Vaik ne o kyl usseemmi vaa iha hartiat peittävii. Mun versio o maksikokkoo, ni pyssyy käsivarrekki lämpösinä.

Tol pihaukol huivi o pikkase liia iso.

Tält se näyttää noinniinku pujettun.
 
Nonnii, ny tuli pinkki-liiloi lankoi käytettyy kuure ja puale kerä verra. Vastapainoks kerro keltase tarina. Ko mää asui 80-luvul Tampereel Linnaimmaal, ni siäl oli semmone piäni puistomettikkö, jonka maa oli kevväisi iha keltasenaa kukkii, keltavuakkoi. Erityisest mettikkö jäi miälee sinä kevväänä, ko mun piti himmata töist, jottei esikoine syntyis liia aikaseen. Siäl mettikös mää ain kävellä hissutteli ja ihmetteli vuakkoi, joit en ollu missään muual nähny enne. Sillo mää aatteli, et jos joskus o mahollisuus, ni mää kyl istutan niit ommaa pihhaa jos vaa alvun jostai saa. Viime syssyn mää vihroi hokasi keltavuakon taimet Viherpeukalost. Tilasin, ja tuli tilattuu muutaki kukkast. Vaa ne muut ei lähteny, liäkö syy liia vähälumises talves. Mut kaks kolmest keltavuakost lähti. On ne vaa nii auronkoisii kukkasii.