Ko pahalle antaa pikkusorme, ni...

... jatkoo seuraa. Mää e meinaa tahro pääst noist karvasist otuksist erroo.  Rupes täs kevvääl kaapit oleen nii täynnä nallei, ettei uutta tahtonu joukkoo mahtuu. Nii mää sit lahjottelin sisarusteni lastenlapsil niitä, jotta saan tehrä ittelleni lissää. Toissa viikol sain päähäni soittaa Kankaampää opistol et viäkö mahtuis tonttu- ja pehmolelukurssil. Mahtu. Sitä sit viikolloppun orotelles muistin, et o muute nallekoris useavampi keskeneräne ja mont hyvvää suunnitelmaaki nallen tekkoon. Piti iha häveliäisyyre takkii tehrä eres yks keskeneräne valmiiks, ennenko meen uurel kurssil.

Täst tuli tämmöne goottimutaatio. Karva o perinteist mohairkarvaa, punane kuviolline nahka tassuis ja korvis o peräsi eresmennee Friitalan Nahan tehtaammyymäläst. Siis marinoitunu kaapisa jo melkose hyvä aikaa. Silmät oli alumperi kirkkaat, mut sutasi niitte takaossaa pikkase halvennuksel ostettuu kynsilakkaa, ni avot, ko tuli hehkuva punane lämmin katse. Se ei siis johru sopimattomist elintavoist, vaa o lajiominaisuus.

Opistol mää sit aloin tehrä Teija Ruuhikorpi-Mäen opastuksel kissaa. Kuvittelin tiätty, et kerkeen tekkeen kaikkee muutaki viiko aikan. Joopajoo. Hyvä ko sain tän katin väkerrettyy.

Tänki karva on mohairia, silmät o lasia ja sisäkorvat huapaa. Manta-katti katto hiuka kiinnostuneena tätä Gitta Gatti Goljattii, mut sitte huamas, et mjaa, se ei ookkaa oikee ja jatko unias.

Ei nää karvaset hommat tähe loppunu. Ny o olohuanees levittäytyneen yks jos toinenki karvanpala. Niistä sitte myähemmi. Hiukka sentää tullee vaihteluu ens viikol. Saivat nimittäi puhuttuu mut ympäri Martta-nukkekurssil. Soon semmost vähä vähempikarvast hommaa.

Den där didär härvelikäyttö?

"No minkä ihmee räti soon taas heittäny hankelle tuulettuun?", ne aattelee ny.

Puikot o kummiski suihkinu eessuntaas, mut reunast en saanu tasast sit millää. Joku virhe siin varmaa täytyy olla.

Jaa-a, täst tullee miälee yks tarina yhrest nimeltä mainittemattomast porislaisest tekstiilitehtaast. Sin tuli joskus, no ainaski viiskytävuat sitte, ruattalaisia viaraita tutustuu suamalaisee puuvilla käsittellyy. Erityisesti oliva kiinnostuneit hianoist konneist. Mut  ei löytyny oikee miästä, joka olis osannu selittää niist heitin omal kiälellään. Onneks porukka keksi että juu, kyl insinööri ossaa. Nii sit hajettii insinööri paikalle ja hält viaraat kysy miältä kiinnostavii kysymyksii ruattiks. Insenjööri karautti kurkkuaa ja alotti: "Den där.....didär... öh.... härvelikäyttö...."

Tää malli oli netis vestivaalihuivin nimel, mut soli saanu sen nime vaa lankan mukkaa, joka sattu oleen nimeltäns Festival. Tää teelmys o mummiälest niinko jonku härvelin ratas. Sen takkii mää ristein mun huivini härvelihuiviks, toho ereltävvää tarinaa viitate.

Hauska huivi oli tehrä. Ja taas tuli vähennettyy melkei kahrellasaralla krammalla lankavarastoo. Lanka o Aade lõngin tuatantoo ja iha ite hajettu tualt kaukaa Suamellahren toiselt lairalt. Samalla ko huivii neuloin, tuli muisteltuu setämiästä, joka oli töis tosa nimeltä mainittemattomas tehtaas. Mut hän ei ollu se insinööri.

Uure vuare luppauksia

Nonni, ny o selvitty joulust ja uurest vuarest. Ne suju sillai perinteiste kaavoje mukkaa. Uure vuaren luppauksiaki piti tehrä, tiätty. Mää tein viime vuanna nii hyvä luppaukse, et pääti tänä vuan tehrä sama. Meinaan, että yritän saara tota sopimattoma suurt lankavarastooni piänemmäks. Moon meinaan ollu melkose sairaalloine lankahampsteri, ja ny meinaan siit parantuu. No, kaik sen tiätää, et ei siit ikänä täysin parane, mut pittää ihmisel olla jottai tavotteit. Nii, että sais taurin pikkuse liäventyy.

Jos täsä ny muutama erinomase hyvä esimerki pitkää marinoituneitte lankoje käytöst esittelisi. Jokune vuas sitte kävi tual Novita Korian tehtaamyymäläs keskel yät. Ja ko kerra pimmeet oli, ni mukkaa tarttu iso pussilline yänsinist Isoveljee. Viime kesän mä vihrosta viime keksein tehrä siit Pojaalle villapaira. Malli o Novitan lehrest erellissyssylt. Mua arvelutti aika lailla tämmöse lahja antamine. Meinaa viimeks ko mää oon tehny Pojaalle joululahjaks villapairan, ni hälle tuli juur sinä syksynä kasvupyrährys ja lahjapaita jäi valla pitämäti, ko se kuulemma kinnas harteitte kohralt.No, siit o jo jokune vuas aikaa, eikä ny näyttäny oleva pairas kauheen pahhaa vikkaa, ko nuari miäs piti sitä koko ehtoon päälläns. Pari kerää lankaa viä jäi, mut kyl o se kaapihhylly ny ihanan väljä.

Plikalle mää värkkäsin samas lehres olevast ohjeest iso huivi. Lanka o kans Novitaa, mut sen nimmee e ennää muist, mut väri oli nimeltäns punajuuri. Tein samast lankast sormikkaakki ja piti tehrä pipoki, mut mult loppu puhti keske. Onneks Plikka ossaa kuttoo itekki hyvi, annoi loput lankast samas paketis, ni voi tehrä semmose pipomössan ko tykkää.

 

Plikalle väänsin kans hiitolalaiset. Nääs kuuluu perinteisii, et äitiltä saa villasukat jouluna. Lanka o Novitan Nallee. Punase lanka oon joskus ostanu jottai muut tyät varte, mut ko ei tullu sitä muut koskaa alotettuu, ni ny soon täs. Vihreenkirjava o jottai lankalloppuu.

 

Pojaan sukat tein  Novitan sukkalehren silmukan nosto-ohjee mukkaa. Violetikirjava lanka on Gjestalin Jannee ja luannovvalkone lanka on Seiskaveikkaa. Nääkki lankat o marinoitunu sukkalankahyllys usseemma vuare.

Mää tykkäsi kovi tehrä tota silmukanostoo. Sen takkii mää sovelsi sitä ommaa tarpeeseeni. Nääs ko mun karteroopist o puuttunut kunno säärystimet. Ny mää sain semmosseet tehtyy, ja hyvi pyssyy ainaki jalaas ja lämmittää. Paitti täs kohtaa tuatekuvvauksii Neiti Manta oli sitä miältä, että vois niinko välil tehrä jottai muut. Vaik kuvat häntä.

 No, Poika kuvas sit piäne aikaa Neitii, jotta hän tuli tyytyväiseks saamastaa huamiost. Sejjälkee saatii viä kuvattuu nää kirjoneulepolvisukat. Noon sovellus Novitan sukkalehre ohjeest. Täs tyäs muuto tullee essii se vanhoje varastoje tyhjennykse hankaluus. Nääs ko millää ei löytyny vanhoist varastoist kaikkii toisiins sopivii värei. Sit oli iha pakko käyrä ostamas yks uus kerä. Tota vihreet. Ny sitä vihreet sit o varastos. Tarvii vissii koittaa keksi mihi sen käyttäis.

Siin sitä sit o taas miättimist millai tänä vuanna ton tavotteen sais totteutettuu.

Hyvvää Itteppäisyyspäivää!

Juhlan kunniaks mää sain mustikkajäätelöö, mmmjau!

Kevytmetallivanteet

Juuei, kyl mää henkis oon. Joskus elämä vaa pyssäyttää nii, et siin jää ploki päivittämiset toiseks. Nymmää oon pikkuhiljaa toipumas tost pyssäyksest. Mut ei siit sen enempää, ei men likasii yksityiskohtii. Sikses hyvä pyssäys, ettei mun käret sentäs iha valla pysänny. Jottai sain aikaseks.

Viimeks oon värkänny ittelleni kevytmetallivanteet. Meinaa ko iskee menovaihre päälle nii sit mennää. Ja välineet pittää olla sen mukaset. Aikaa vaa meni nii ruakottomasti, et ihme ko yleens valmistu.

Malli on nimeltää pölykapselilaukku Tölkkidesign-kirjasta, mut siin ei vuarist puhuttu mitää. Sen kans mää taistelinki iha riittämii. Mut kyl se siä o. Ei puttoo köyhä hoituri vähät rahat hukkaa.

Lanka o Esiton virkkuulankaa. Tuan ketjun oon ostanut pikasuutarilt joskus viime vuasituhannel jottai toist laukkuu varte, mut jota ei ikinä tullu tehtyy. Pölykapselie keskustat o kajatölki pohjat. Kaljamerkkii en muist, vai liäkö ollu siirerii tai karpalolonkeroo. Reijät pohjiin tein reikäpihreil, nahkapaska ei tohon metalliin oikeen kykene, ko soon tehty pehmeit materiaalei varte. Tai jos kykenee, nii voi kyl men piloille. Isot 10 mm välilenkit, joil yhristin ketjun laukkuun tilasin Helmiq:uusta. Panin niit neljä kappalet joka kohtaa, ettei sit vaa prakaa.

 

Nonni, eiköhä sen laukun kattelemine jo piisaa, maukasi mun nykyine asuinkumppanini Manta, melkei kahreksankuine kissaneiti.

Pelleriini

Mullon ollu jonku aikaa yks rojekti meneillää. Nimittäi lankavaraston piänentämine. Kästyäkaverit kiitettävästi kuskas niitä taannoi kotionsa, mut viä jäi aika lailla keriä kaappii. Emmää muute semmosee olis ruvennu, mukko ei voi ennää uusii lankoi ostaa, ko ei mahru kaappii. No, tää rojekti tekkee sit sen, et tarttee soveltaa kiinnostavii mallei näihi ommii lankavarastoihi.

Viime syssyn Novita-lehres oli mukavan näköne melkei pyäree hartiahuivi, joka vaikutti semmoselt, et pysyis hyvi hartioil piänes kulvuski. Eiku komppaamaa lankavarastoo. Siält löyty Novitan Nallee ja Rosee sekä Sandnesi Alpakkaa. Niist aloti virkkaamaa. Virkkasi virkkasi, ja kyllästyin. Tyä jäi lepään syräntalveks (lue: unohrin kaappii). Kevvään korval mul tullee ain semmone virkkuuhimo, ja yllätysyllätys, muistin keskeneräsen teelmykseni. Kaivelin sen esil ja sit vaa virkkasivirkkasivirkkasi. Lopputuloksen oli melkei ympyrä. Tämmöst pyäreet hartiahuivii tavataan hianommi sannoo pelleriiniks. Vaik ne o kyl usseemmi vaa iha hartiat peittävii. Mun versio o maksikokkoo, ni pyssyy käsivarrekki lämpösinä.

 

Tol pihaukol huivi o pikkase liia iso.

 

Tält se näyttää noinniinku pujettun.

 

Nonnii, ny tuli pinkki-liiloi lankoi käytettyy kuure ja puale kerä verra. Vastapainoks kerro keltase tarina. Ko mää asui 80-luvul Tampereel Linnaimmaal, ni siäl oli semmone piäni puistomettikkö, jonka maa oli kevväisi iha keltasenaa kukkii, keltavuakkoi. Erityisest mettikkö jäi miälee sinä kevväänä, ko mun piti himmata töist, jottei esikoine syntyis liia aikaseen. Siäl mettikös mää ain kävellä hissutteli ja ihmetteli vuakkoi, joit en ollu missään muual nähny enne. Sillo mää aatteli, et jos joskus o mahollisuus, ni mää kyl istutan niit ommaa pihhaa jos vaa alvun jostai saa. Viime syssyn mää vihroi hokasi keltavuakon taimet Viherpeukalost. Tilasin, ja tuli tilattuu muutaki kukkast. Vaa ne muut ei lähteny, liäkö syy liia vähälumises talves. Mut kaks kolmest keltavuakost lähti. On ne vaa nii auronkoisii kukkasii.

Hiitolalaist

Moon jo piremmä aikaa suunnitellu opettelevani hiitolalaise suka malli. Nyssitte kaivoi kuuklesta sen ohjee ja aloi väsään. Mut en iha malli mukkaa, vaa pääti kokkeil sitä tällä omintakkeisel raitamallil. Sain jo eka suka valmiiks ko huamasi, et tää onki kivaa, mää halluun täst pitkät sukat. Nii mää sit purin koko suka ja aloti alust. Hetke aikaa sain pähkäil kavennuste kans, mut selvisi niist, ko muistin ol tarkkana. Tämmöset oli sit lopputuloksena.