Vappuva!

Meil o täs kevvääl ollu koulus ohjausharjotuksii. Siäl mun kattikokoelmani taas lissäänty. Nääs jos mult kysytää et teekkö kissa vai koira, ni kyl sen vastauksen tiätää. Täl katil o jo iha airot vappuviilikset menos.

 

Hauskaa Wappuu ja olkaa ihmisiks!

Siksakkii

Vällii sitä saa kauhia villitykse ja sit sitä pittää vaa tehrä vaik taivas puttois pääl. Niinku ny tommose siksaktunika. Ohje oli Novitan kevvään nummeros. Mää valkkasi väreiks varkku- ja tavallist sinist sekä pinkkii. Jostai merkillisest syyst. Oikee mukava ja lämmittävä tunika. Ja valmistu sopivasti ko ilmat lämpes. Ni et orottaa uuristamist sit ens syssyn...

Soon nyssit siä

Meinaa opinnäytetyä o luavutettu arvioitavaks. Kymmene opintoviiko arvone homma. Viis opintoviikkoo tyäsäoppimista ja sama verra itte tilaustyän ja tutkielman tekkoo moninivelisen nallen teost kiärrätysmateriaalist otsikol  "Kestävän kehityksen karhut". Huhheijjakkaa. Viä ko sen esittelen yleisöl tääl koulus ni homma o pulkas.

Kyl mää silti jottai muutki oon kerriinny tekkeen. Tai emmää tiä kerkeemisest, mut ko ei jaksa tota totisen tekstin kirjottamist koko aja, ni tullee värkättyy muutaki. Neki o kyl koulutehtävii, perinteiste lankatekniikoitte kurssilt. Mallikansio lappuste lisäks tuli väsättyy seuraavallaist tavaraa.

Harppuneulet en ollu ikinä enne kokkeillu. Siit näytti tuleva iha kiva näköst jälkee. Mää kaivoin varastost muutama vuare hyvi marinoitunut Novita Rose Mohairii ja värkkäsi sil tämmöse tuupihuivi. Mukava pehmose olone o kaulas.

 

Mää oon molemmil muksuil tehny tunisialaisel koukul patakintaa, mut ittelle enno viä ehtiny. Onneks tuli tää kurssi, ni nyssitte ehrein. Värit o tiätty valittu tarkkaa mun köökiini sopivaks.

Viime syssyn oli käsityälehres ohje rokotiilivirkkauksest. En sillo ehtiny sitä kokkeileen, mut nyssen tein ja sit vähä sovelsi ohjet miumaumukkaa. Sain aikaseks tällase pussuka, jost voi sanoo, et ko köyhäl artesaaniopiskelijal ei o varraa hankkii ehtaa rokotiilin nahkaa ni se tekkee sen nahaan sit itte. Tää o mun rokotiilinnahkapussukkani ny. Pompuloitte värit o valittu ton tviitlanka pilkkuje mukkaa. Lanka o muuto ostettu Tallinnast Karnaluksist, jottai Rowanin tuatet soli. Siskolikka oli sillo mukan ja se sano et toi o sit RRRumaa lankaa. No nii kai ko se itte ostaa ain vaa vaaleensinist...

Ko tarpeeks kavva...

...kuttoo ja purkaa ja kuttoo ja purkaa, ni kyl loppuviimeks jottai syntyy. Jossei muut ni ainaski hyvin kerittyi lankakerii. Mul ei tänä talvena käyny iha tollai. Viime syssyn osti nimittäi kaupast lila-vihreet Puro-lankaa mont kerrää ko sitä sai halvennuksel. Oli vissii vanhettunut värrii, mut ei se mua haitannu. Mää oli jo kavva kualannu Novitan lehrest nummerost syssy 2010 yht villataki mallii. Nymmää pääti sen sit tehrä. Joulukuus aloti ja nyjjo sai valmiiks, vaik tua koulunkäynti o kyl vähä haitannu näit muit kästyähommii. Tämmöne siit sit tuli.

  

Kyl tää o ollu mul  päälläki parin päivän koulus. Iha kohtuullise tuntune, ennemmi pittää pääl ko selkääs ottaa. Ja huamio, täs o pitsineulet! Mun pääl! Mikähä ny mahtaa oikee fiirat...

Pompuloi

Oommää kerriinny jottai muutki tekkeen ko nallei. Itte asias tyäsäoppimisaikan tuli paljoki hyvii ireoi, joist osa oon toteuttanu, osa o keskeneräsii ja osa oottaa viä toteutumistas. Käsityäpuatis ko olin eka päivää tyäsäoppimas ni pisti silmää aika vinkee näköne pompulalanka. Semmone lanka ko oli pujotettu lankapompuloi iha valmiiks lankaa, ei tarvinnu itte niit tehrä. Ja ohjekki oli vyätteesä, mut kylläki saksan kiälel ja sen ymmärtämine ei o mun vahvimpii pualii. Onneks kauppiaal oli antaa suamenkiälinenki versio.  Lankoi oli mone värisii, mut väri ei o vällii ko se vaa o punane.

Tämmöne siit sit tuli, tuupihuivi. Noit pompuloit o oranssi värisiiki ,mut mää käänsin ne piiloon ko se väri ei oikeen sovi mun hipiälleni. Vaik ei toi mallinukke varmaan ois siit moksiskaa. Arkyylii o lanka kokonansa, eli ei kutit. Jaa että mikä o lankan merkki. Juu, se piti iha yhtäkkii kirjottaa tähä, ko se vyäte o täs iha käre ulottuvil. Siis piti ol. Ei se ollukkaa. Senno varmaa se "Pena" viäny johonki...

Edit 4.3.13: Mää tutkei ny ton lanka-asia. Soon Schachenmayr Pompoleo. Meinaan se lankan nimi.

Jaa että kuka o Pena. No soon se ko tekkee kaik pahat mun huushollisani. Hukkaa mun tavarani ja sotkee paikat. Eiks jokkaises huushollis joku semmone o?

Nalletehtailuu 3

Juunii anteeks nyvvaa kauheest ko enno tääl plokimailmas pahemmi viime aikoin käyny. Mut emmä o kotonakaa käyny ko vähä nukkumas välil. Semmost se o ko yrittää kolme vuare opiskelui suarittaa kahres vuares. Hullu naine, aattelet ny, ja iha oikees oot...

Ny mää oon vihro viime saanu kolmanne kiärrätysnalle valmiiks. Sen päälyne o tehty mun vanhast lapsuure aikasest takist. Täs kuvas mää oon se takki pääl autoilukevätretkel syämäs evväit jossai tiänposkes velipoikie kans. Ykkösvelipojaan polvi ja kakkosvelipojaan olkapää o kans kuvas.

Tommosest vanhast vaatteest ko tekkee jottai uut, ni siin onki sortteeraamist et mist kohtaa saa minki palase leikattuu. Meinaa ko piti viäl vähä kattoo ettei tulis mukkaa iha niit kaikkei kuluneempii kohtii.

Mut kyl se Anne Adele Auroora siit synty. Nimet o tullu siit et Anne o mun lapsuureaikase miälikuvituskaverin nimi, Adele o mun äitini toine nimi ja Auroorast tullee miälee ne aurinkoise kesäpäivät ko leikittii serkkuje kans puupyssyil sottaa ympäri pihhaa nii et letit aukes...

Anne o täytetty lankanpätkil ja tilkkusilpul. Tassukankas o toi takkikankaa nurja puali. Anne meko helmakaitaleet oon saanu yhelt tilkkukaverilt ko oliva kuulemma ylimääräsii. Kiitos vaa sin Kokemäel. Ittelt löysin sammaa sinist kankast ko oli kaitaleiski. Siit tein sit yläosa. Hammeest meinas tul vähä synkkä ni mää hajin varastoist vaaleet pitsii, mut e löytäny. Piti sit virkat se itte.
Täsä tää poppoo ny o. Tähä mennes. Oon meinaa saanu kavereilt nii paljo ylijäämälankoi ja tilkkui nallein sisälmyksii varte, et kyl näit kiärrätysnallei tullee väkistekki lissää. Jossai vaihees...

Nalletehtailuu 2

Kiirutta pittää. Päivät oon tyäsäoppimasa ja ehtoot ja viikolloput teen opinnäytetyätä. Jos en ompele ni sit pähkäile kirjallise ossuure kans. Ni et seittemäpäiväst tyäviikkoo paiskin ja jo hetke aikaa o tuntunu jonkillaist huiloon tarvet. Vaa yritettävä o. Sain ny juur tehtyy toise nalle valmiiks. Hän o Arttur Armas Aleksei.

Tää Arttur o ommeltu käsi semmosest karvakankaast ko o lahjotettu koulul jostai. Synteettist materiaalii oleva karva o liimattu kii pohjakankaasee ja vähä jänskätti et mite se kestää käsittellyy. Mut kyl mää siit nallen sain aikaseks. Tassukankaaks oon käyttäny villahuapaa ko oli jääny jostai muust hommast. Arttur o täytetty semmosel puuvillaisel flokkivanul ko oli enne vanhaa täkkie sisäl. Mää tuhosi sihe mun vanha nuaruure aikase täki.  Artturi kravatti o semmone koristenauhanpätkä ko kukkakauppiakki käyttää ja liivi o ommeltu konneel puuvillakankaa jämäpalast ko sain mun tyäkaverilt. Liivinnapit o oikee vaakunal varustettu, en kyl tiä kene vaakunal enkä yhtää muist mist tommoset o mun laatikkooni johkaantunu. Mut siinäpä sit o.

Ny ollaa sit täs, me kaverukset ja lissää porukkaa orotettaa.